Ihmiskaupan uhrien erityistukipalvelu on auttanut monia
Rikosuhripäivystykseen perustettiin vuonna 2015 valtakunnallinen ihmiskaupan uhrien erityistukipalvelu. RIKUn palvelupisteiden työntekijät eri puolilla Suomea olivat tuoneet esille, että heille ohjautuvat ihmiskaupan uhrit tarvitsevat enemmän neuvontaa ja tukea, kuin mihin palvelupisteillä oli resursseja.
Ensimmäisenä vuonna asiakkaana oli 23 ihmiskaupan ja sen lähirikoksen uhria. Nyt heitä on jo vuosien ajan ollut selvästi yli tuhat.
Kuvio 1. Asiakkaat ihmiskaupan uhrien erityispalvelussa.
Erityistukipalvelun asiakas voi olla esimerkiksi töihin Suomeen tullut ulkomaalainen, jonka on työskenneltävä pitkiä päiviä ilman kunnollista korvausta, suomalainen vaikeasta taustasta tuleva nuori, jota kiristämällä pakotetaan rikoksiin tai seksuaalisiin tekoihin, tai nainen, joka on pakotettu avioliittoon. Asiakkaille on yhteistä, että heidän vaikeaa tilannettaan tai tietämättömyyttään käytetään hyväksi. Näitä tilanteita esiintyy joka puolella Suomea.
Avun hakemisen pitää olla mahdollisimman helppoa
Jo varhain RIKUssa todettiin, että varsinkin työperäisen hyväksikäytön uhriksi joutuneilla tai miespuolisilla asiakkailla oli ollut vaikeuksia löytää palvelu, josta saada apua ja neuvontaa siinä vaiheessa, kun he eivät olleet varmoja, uskaltavatko ilmoittaa rikoksesta viranomaisille, tai edes siitä, olivatko he joutuneet rikoksen uhriksi.
Joskus ongelma voi olla puhtaasti käytännöllinen: asiakkaalla on käytössään vain puhelimen viestintäsovellus, jonka kautta viranomaisiin ei saa yhteyttä, vaikka olisikin yhteinen kieli.
Kun erityistukipalvelun parina ensimmäisenä vuonna suurin osa asiakkaista tuli palveluun muun järjestö- tai viranomaistoimijan ohjaamana, on valtaosa asiakkaista usean vuoden ajan hakeutunut asiakkaaksi omatoimisesti.
Kuvio 2. Asiakkaan tulo palveluun vuonna 2024. Suurin osa asiakkaista hakeutui itse palveluun.
Ihmiskaupan uhri joutuu usein tekemään vaikeita valintoja
Eritystukipalvelussa pohditaan asiakkaan kanssa esimerkiksi:
- Mitä tarkoittaa rikosilmoituksen tekeminen? Mitä vaihtoehtoja on, jos ei halua tai uskalla tehdä rikosilmoitusta, mutta haluaa kuitenkin viranomaisen puuttuvan tilanteeseen?
- Mitä apua on mahdollista saada, jos lähtee hyväksikäyttötilanteesta?
- Jos ulkomaalaisen asiakkaan oleskelulupa on sidottu esimerkiksi siihen työhön tai avioliittoon, jossa hyväksikäyttö tapahtuu, voiko hän hakea muuta lupaa?
- Voiko apua saada jostain muualta, jos kaltoinkohtelu ei täytä rikoksen tunnusmerkistöä?
Monet asiakkaat ovat tietämättömiä oikeuksistaan. Tilanteeseen saattaa liittyä pettymystä, pelkoa ja häpeää riippumatta siitä, onko väkivalta tai hyväksikäyttö ollut työperäistä, seksuaalista, taloudellista tai jotain muuta. Nämä tilanteet eivät välttämättä selvästi näy viranomaistyössä, jolloin viranomaisille ei kerry tietoa esimerkiksi hyväksikäytön ilmitulon esteistä. Tämä korostaa matalan kynnyksen palveluiden merkitystä sekä uhrien varhaisessa tavoittamisessa ja tunnistamisessa että uhrien tilanteiden asiantuntijana.
Erityistukipalvelu auttaa asiakkaita esimerkiksi laatimaan tutkintapyynnön poliisille tai sopimaan viranomaisten kanssa muista keinoista saattaa asia tutkintaan ja hakeutumaan ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän tai julkisten sote-palveluiden asiakkaaksi. Suurin osa asiakkaista päätyy ilmoittamaan rikoksesta viranomaisille, mutta he tarvitsevat usein tietoa, rohkaisua ja aikaa ratkaisun tekemiseksi. Palvelussa autetaan vuosittain useita kymmeniä asiakkaita tutkintapyynnön laatimisessa poliisille.
Asiakkuudet ovat useimmiten pitkiä, kun prosessi kestää vähimmilläänkin kaksi ja pahimmillaan kahdeksan vuotta tai enemmänkin. Uusia asiakkaita tulee vuosittain noin 300–400.
Pitkät rikosprosessit heikentävät uhrin oikeusturvaa
Rikosprosessien kesto on yksi vakavimmista ongelmista uhrien oikeusturvan kannalta. Kun asiakas on kerännyt rohkeutensa ja tehnyt rikosilmoituksen poliisille, voi seuraava kontakti viranomaiseen tulla vasta vuoden kuluttua kuulustelukutsuna. Seuraava tieto asian etenemisestä voi pahimmassa tapauksessa olla vuosia myöhemmin saapuva syyttämättäjättämispäätös.
Erityisen haastavia ovat tilanteet, joissa on tehty syyttämättäjättämispäätös ihmiskaupasta todeten, että syyteoikeus on ehtinyt jo vanhentua.
Erityisen haastavia ovat tilanteet, joissa on tehty syyttämättäjättämispäätös ihmiskaupasta todeten, että asiaa olisi voitu arvioida muuna rikoksena, mutta sen osalta syyteoikeus on ehtinyt jo vanhentua. Tällaiset tapaukset ovat yleisiä etenkin työperäisissä jutuissa. Vaikeasti selitettäviä ovat myös tilanteet, joissa syyttäjä toteaa, että asiassa olisi voitu varhaisemmassa vaiheessa kuulla lisää todistajia tai tehdä muita lisäselvityksiä, mutta pitkän ajan kuluttua luotettavaa selvitystä ei liene enää saatavissa. Näissä tilanteissa moni uhri katuu ilmoituksen tekemistä.
Erityistukipalvelu on auttanut useaa asiakasta kantelemaan tai muuten viemään mahdollisia oikeusloukkauksia valvovien viranomaisten arvioitavaksi. Valtaosa Oikeuskanslerinviraston viime vuosina tekemistä ihmiskaupan uhreja koskevista ratkaisuista on pohjautunut erityistukipalvelun asiakkaiden kanteluihin.
Rikosprosessien keston lisäksi haasteita on ollut muun muassa rikostunnusmerkistöjen tulkinnassa, oleskelulupakäytännöissä ja uhrien palvelunsaannissa. Näissä on viime vuosina tapahtunut edistystä, vaikka alueellista vaihtelua esiintyy.
Odottelu aiheuttaa oikeudenmenetyksiä
Uhrille pitkät odotusajat voivat tarkoittaa uhkailua, painostamista ja ulossulkemista yhteisöstä sekä stressiä, joka pahenee, kun prosessi nytkähtää hieman eteenpäin.
Kun hankittu näyttö todetaan riittämättömäksi syytteeseen vakavammista rikosnimikkeistä ja lievemmät rikokset ovat jo vanhentuneet, voi hän menettää mahdollisuutensa ajaa oikeudessa jopa satojen tuhansien eurojen vahingonkorvausvaatimuksia tai ajaa rikossyytettä asianomistajan syyteoikeudella.
Asiakkaiden tilanteiden ohella RIKUn erityistukipalvelu on jatkuvasti joutunut taistelemaan myös omien resurssiensa puolesta. Tälläkin hetkellä tulevan vuoden rahoitus on epävarmalla pohjalla. STEA:n avustuksiin kohdistuu leikkausuhka, eikä mahdollisuudesta hakea lisärahoitusta oikeusministeriöstä ole vielä tietoa. Samaan aikaan ensi kesänä voimaan saatettava EU:n ihmiskauppadirektiivi asettaa valtiolle velvollisuuden tehdä yhteistyötä alan tukijärjestöjen kanssa uhrien varhaisessa tavoittamisessa, tunnistamisessa ja auttamisessa.
Parannuksia uhrin asemaan ja hyväksikäytön ilmituloon
Ihmiskaupan ja sen lähirikosten uhrien oikeusturvan parantuminen viime vuosina ei ole tapahtunut automaattisesti. Median ja erityisesti Helsingin Sanomien uutisointi vuodesta 2019 alkaen toi aiheen julkisuuteen ja sai sekä poliitikot että suuren yleisön ymmärtämään, että kyse on koko yhteiskuntaa koskettavasta ongelmasta.
Apulaisoikeuskanslerin vuonna 2021 julkaisema laaja ratkaisu ihmiskauppatutkinnoista sekä Helsingin yliopiston tutkijaryhmän vuonna 2022 valtiolle toteuttama selvitys ihmiskauppaa ja sen lähirikoksia koskevien säännösten soveltamiskäytännöstä toivat viranomaistoiminnan haasteita näkyville. Poliisiammattikorkeakoulu julkaisi viime vuonna laajan ihmiskaupparikosten esitutkintakäsikirjan. Poliisissa on toiminut 2021 lähtien valtakunnallinen ihmiskaupparyhmä ja jotkut poliisilaitokset ovat perustaneet erikoistuneita ryhmiä. Eri viranomaiset ja muut toimijat ovat saaneet koulutusta, ja toimijoiden välinen yhteistyö on tehostunut.
Positiivisia muutoksia on havaittu myös asiakastyössämme. Viime vuonna valtio maksoi tiettävästi ensimmäistä kertaa uhrille rahallisen korvauksen ja esitti virallisen anteeksipyynnön siitä, ettei häntä kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti tunnistettu aikanaan mahdolliseksi ihmiskaupan uhriksi. Yhteydenotoista, joissa uhri on aluksi saattanut pelätä tilanteensa viemistä viranomaisen tietoon, on lopulta seurannut lukuisia esitutkintoja, syytteitä ja tuomioita ihmiskaupasta tai jostain sen lähirikoksesta. Tämän myötä moni uhri on kokenut saaneensa oikeutta ja päässyt jatkamaan elämäänsä.
Pia Marttila
Kirjoittaja on koordinoiva erityisasiantuntija Ihmiskaupan uhrien erityistukipalvelussa Rikosuhripäivystyksessä.
Kuva: Riikka Kostiainen