Väkivaltaa kokeneilla matalampi osallisuuden kokemus
Osallisuudesta on puhuttu ja kirjoitettu viime vuosina paljon. Termin sisältö kuitenkin vaihtelee kontekstista riippuen.
Sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohanke Sokrassa (THL) ymmärrämme osallisuuden kuvaavan laajasti hyvinvointia. Osallisuus on kuulumista sellaiseen kokonaisuuteen, jossa pystyy liittymään erilaisiin hyvinvoinnin lähteisiin ja elämän merkityksellisyyttä lisääviin vuorovaikutussuhteisiin. Osallisuus on myös vaikutusmahdollisuuksia koskien sekä omaa elämää että laajemmin yhteisiä asioita. Osallisuuteen kuuluu kiinteästi, että ihminen kokee olevansa osallinen yhteisestä hyvästä ja että hän pääsee mukaan tuottamaan sitä.
Lasten ja nuorten osallisuuden edistämisen tärkeys on tunnistettu yhteiskunnassa laajasti. Se näkyy esimerkiksi kansallisessa lapsistrategiassa ja useissa kunnissa käytössä olevassa Unicefin Lapsiystävällinen kunta -mallissa. Osallisuuden edistämiseen velvoittaa muun muassa YK:n Lapsen oikeuksien sopimus, jonka mukaan sopimusvaltioiden tulee ottaa lapsen näkemykset huomioon hänen ikänsä ja kehitystason mukaisesti sekä kuulla häntä itseään koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa. Osallisuuteen viittaa myös lapsen oikeus lepoon, vapaa-aikaan, leikkimiseen sekä taiteeseen ja kulttuuriin.
Miten osallisuuden kokemusta mitataan?
Jotta osallisuuden kokemuksesta saataisiin tutkittua tietoa, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Sokra-hankkeessa on kehitetty osallisuusindikaattori. Osallisuusindikaattorin 10 väittämää ovat seuraavat:
1. Tunnen, että päivittäiset tekemiseni ovat merkityksellisiä
2. Saan myönteistä palautetta tekemisistäni
3. Kuulun itselleni tärkeään ryhmään tai yhteisöön
4. Olen tarpeellinen muille ihmisille
5. Pystyn vaikuttamaan oman elämäni kulkuun
6. Tunnen, että elämälläni on tarkoitus
7. Pystyn tavoittelemaan minulle tärkeitä asioita
8. Saan itse apua silloin, kun sitä todella tarvitsen
9. Koen, että minuun luotetaan
10. Pystyn vaikuttamaan joihinkin elinympäristöni asioihin.
Väittämiin on viisi vastausvaihtoehtoa: 1) täysin eri mieltä, 2) jokseenkin eri mieltä, 3) ei samaa eikä eri mieltä, 4) jokseenkin samaa mieltä ja 5) täysin samaa mieltä). Osallisuusindikaattorin pistemäärä sijoittuu 0–100 pisteen välille niin, että janan toinen ääripää kuvaa osattomuutta ja toinen osallisuutta.
Osallisuusindikaattori on käytössä useissa THL:n väestötutkimuksissa, kuten Kouluterveyskyselyssä, FinSote-tutkimuksessa ja FinLapset-tutkimuksessa. Osallisuusindikaattoria on käytetty myös interventioiden vaikutusarvioinnissa.
Tutkimus osallisuuden kokemuksen yhteyksistä eri ilmiöihin on parhaillaan käynnissä, ja se on tuottanut jo arvokasta tietoa. Tulokset osoittavat, että osallisuusindikaattori on aikuisväestössä yhteydessä esimerkiksi työmarkkina-asemaan, toimeentulon riittämättömyyteen, yksinäisyyteen sekä psyykkiseen kuormittuneisuuteen.
Väkivalta näkyy osallisuuden kokemuksessa
Lasten ja nuorten osalta on alettu selvittää osallisuuden kokemuksen yhteyksiä turvallisuuteen ja väkivaltaan (Väkivallaton lapsuus 2020–2025 -toimeenpanosuunnitelma). Aineistona on vuoden 2019 Kouluterveyskyselyn vastaukset perusopetuksen 8. ja 9. luokkalaisilta, lukiolaisilta ja ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoilta. Tietoa tarvitaan, jotta voidaan ymmärtää, mikä lapsen ja nuoren näkökulmasta luo turvallisuutta. Lisääntyvä tieto tuottaa myös uusia työkaluja väkivallan ehkäisyyn.
Vuoden 2019 Kouluterveyskyselyn tulosten mukaan osallisuuden kokemus on yhteydessä sekä väkivaltaisen käytöksen että sen uhriksi joutumisen kanssa. Erot osallisuusindikaattorissa ovat erittäin selkeitä ja suuria, myös verrattuna muihin aikuisväestöltä saatuihin tuloksiin.
Koulukiusatuilla lapsilla ja nuorilla oli alhaisempi osallisuuden kokemus verrattuna niihin oppilaisiin ja opiskelijoihin, jotka eivät olleet joutuneet kiusatuiksi. Koulukiusaamiseen osallistuneilla lapsilla ja nuorilla oli myös matalampi osallisuuden kokemus verrattuna heihin, jotka eivät olleet kiusanneet muita. Yhteydet olivat voimakkaimmat perusopetuksen 8. ja 9. luokkalaisilla. Toisella asteella kiusatuksi joutuminen näkyi osallisuuden kokemuksessa vahvemmin kuin kiusaamiseen osallistuminen. Alla olevassa kuviossa 1 näkyy, että muita useita kertoja viikossa kiusaavien oppilaiden osallisuuden kokemus oli keskimäärin 15 pistettä matalampi verrattuna heihin, jotka eivät olleet kiusanneet muita lainkaan.
Lisäksi vanhempiensa henkistä tai fyysistä väkivaltaa kokeneilla lapsilla ja nuorilla oli selkeästi matalampi osallisuuden kokemus. Kuviosta 2 ilmenee, että henkistä tai fyysistä väkivaltaa kokeneiden oppilaiden osallisuuden kokemus oli noin 14 pistettä matalampi verrattuna niihin oppilaisiin, jotka eivät olleet väkivaltaa kokeneet. Väkivallan toistuvuus oli myös yhteydessä osallisuuden kokemukseen: osallisuuden kokemus oli sitä matalampi, mitä useammin väkivaltaa oli kokenut. Kuten koulukiusaamisessa, myös vanhempien väkivallassa erot osallisuusindikaattorin pistemäärässä olivat suurimmat 8. ja 9. luokkalaisilla.
Osallisuuden edistäminen ehkäisee väkivaltaa sekä tukee toipumista
Tulokset osallisuuden ja väkivallan välisistä yhteyksistä vahvistavat käsitystä väkivallan vakavista seurauksista hyvinvoinnille. Ne viittaavat myös siihen, että osallisuuden edistämisellä on merkitystä sekä väkivallan ehkäisyssä että siihen puuttumisessa.
Usein väkivaltaisen käytöksen riskitekijöinä on erilaisia osattomuuden tekijöitä, kuten köyhyyttä, omia lapsuudenaikaisia väkivaltakokemuksia tai merkityksettömyyden kokemuksia. Esimerkiksi köyhyyden vähentäminen voidaan siten nähdä myös väkivallan vastaisena työnä. Toisaalta myös pienemmillä teoilla on merkitystä. Koulun ja muiden ympäristöjen aikuisten hyväksyvä katse ja välittäminen voivat vahvistaa merkityksellisyyden kokemuksia, jolloin lapsi tai nuori kokee riittävänsä muille omana itsenään, eikä hänen tarvitse pönkittää asemaansa turvautumalla väkivaltaan.
Väkivallan uhri kokee usein häpeää ja jopa pelkoa tilanteestaan, mikä heijastunee myös kielteisesti osallisuuden kokemukseen. Jos edes osa ympärillä olevista ihmisistä tuntuu turvallisilta ja heille voi kertoa omista ajatuksista ja kokemuksista, lapsi tai nuori kertoo todennäköisemmin kohtaamastaan väkivallastakin – ja vain tällä tavoin voi tulla kuulluksi. Siksi turvallisuuden tunteen luominen ja osallisuuden edistäminen menevät käsi kädessä. Turvallisuuden tunnetta kannattaa pyrkiä vahvistamaan kaikissa lasten ja nuorten ympäristöissä, sillä yksikin turvallinen aikuinen riittää. Uskallus sanoittaa kokemuksiaan vaatii tunteen siitä, että omilla mielipiteillä on merkitystä.
Väkivallasta kertominen ja siitä puhuminen on tärkeää kahdestakin syystä. Ensiksikin väkivallasta kertominen on tärkeää, jotta se tunnistetaan ja siihen voidaan puuttua. Toiseksi väkivaltaa ennaltaehkäistään pitkällä tähtäimellä siten, että väkivaltaa sanoitetaan julkisessa keskustelussa, koulussa ja muissa lasten ja nuorten ympäristöissä. Lisääntynyt puhe väkivallasta voi saada väkivallan tekijöitä lopettamaan teot ja pyytämään tarvittaessa apua tilanteeseensa. Näin on käynyt esimerkiksi seksuaalista häirintää vastustavassa MeToo-kampanjassa. Lisääntynyt tietoisuus voi myös helpottaa resurssien saamista väkivallan vastaiseen työhön.
Väkivaltapalveluissa osallisuuden merkitys on suuri. Lapsen tai nuoren tulee saada ikätasoista tietoa ja hänen mielipidettään kuulla. Väkivaltakokemuksista kertominen sanallisesti saattaa olla hankalaa, joten luovat menetelmät, luonto tai pelit voivat auttaa hahmottamaan omia tunteita ja ajatuksia. Ammattilaisella tulee myös olla riittävästi aikaa, jotta hänen ja väkivaltaa kokeneen lapsen tai nuoren välille voi syntyä luottamuksellinen suhde. Myös vertaisryhmät vahvistavat osallisuutta, kun saa turvallisessa ympäristössä jakaa kokemuksiaan ja tulla ymmärretyksi. Tärkeää on myös kokemus siitä, ettei ole yksin tunteidensa ja ajatustensa kanssa.
Lotta Virrankari & Lars Leemann
Kirjoittajat työskentelevät tutkijoina Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohanke Sokrassa.
Lähteet
Isola, A-M., Kaartinen, H., Leemann, L., Lääperi, R., Schneider, T., Valtari, S., & Keto-Tokoi, A. 2017. Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Työpapereita 33/2017. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Korpilahti, U. 2021. Väkivallaton lapsuus 2020–2025 – toimeenpano ja viestintä. Raportteja ja muistioita 2021:17. Sosiaali- ja terveysministeriö.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). 2021. Osallisuusindikaattori mittaa osallisuuden kokemusta
Virrankari, L., Leemann, L., & Kivimäki, H. 2020. Osallisuuden kokemus ja koulukiusaaminen: Kouluterveyskyselyn 2019 tuloksia. Tutkimuksesta tiiviisti 35/2020. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Virrankari, L., Leemann, L., & Kivimäki, H. 2021. Osallisuuden kokemus ja vanhempien henkinen väkivalta: Kouluterveyskyselyn 2019 tuloksia. Tutkimuksesta tiiviisti 38/2021. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Virrankari, L., Leemann, L., & Kivimäki, H. 2021. Osallisuuden kokemus ja vanhempien fyysinen väkivalta: Kouluterveyskyselyn 2019 tuloksia. Tutkimuksesta tiiviisti 39/2021. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Isola, A-M., Tulensalo, H., & Laitinen K. 2019. Osallisuus edistää turvallisuutta ja ehkäisee väkivaltaa. Teoksessa H. Kettunen, E. Nuotio, S. Jokela, V.M. Nummi & P. Lillsunde (toim.) Väkivallaton lapsuus: toimenpidesuunnitelma lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä 2020−2025. Julkaisuja 2019:27. Sosiaali- ja terveysministeriö, 112–121.
Kuva: Riikka Kostiainen
