Syrjintää on ennaltaehkäistävä tehokkaammin yhteiskunnassa – myös oikeusviranomaisten toiminnassa

12.9.2022 17.42
Kauppakeskuksen katosta roikkuvia eri värisiä sateenvarjoja.
Ilmoitukset syrjintäkokemuksista ovat lisääntyneet ja asiaan kiinnitetään yhä enemmän huomiota. Suomi on kuitenkin pärjännyt keskivertoa huonommin EU-maita vertailevissa tutkimuksissa ja erityisesti etniseen alkuperään liittyvä syrjintä nousee esiin. Toimia syrjinnän, häirinnän ja viharikosten ehkäisemiseksi on siten vahvistettava kriminaalipolitiikassa, jotta yhdenvertaisuutta toteutetaan ja polarisaatiota ehkäistään. Tärkeää on myös lain mukainen viranomaistoiminnan yhdenvertaisuuden edistäminen. Näiden tulisi juurtua yhä kiinteämmin oikeusviranomaisten ja rikoskontrollitoimijoiden työhön. On selvää, että kun tarkastellaan rikosoikeusjärjestelmää, vaikka poliisin ja turvallisuusalan toimintaa, kysymykset syrjimättömyydestä ovat erityisen keskeisiä. Syrjintää ja sen moninaisia vaikutuksia ei kuitenkaan aina tunnisteta ja uhrin on usein vaikea saada apua.

Yhdenvertaisuuden määritelmän mukaan kaikki ihmiset ovat samanarvoisia riippumatta henkilöön liittyvistä tekijöistä, kuten etnisestä tai kansallisesta alkuperästä, sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, vammasta tai iästä. Syrjinnän kieltoa valvotaan eri tahoilla, siihen liittyy rikoslaki, yhdenvertaisuuslaki, tasa-arvolaki ja työlainsäädäntö. Ongelmia ennaltaehkäisyyn ja puuttumiseen syntyy, koska yhteiskunta tai uhri itse ei aina tunnista syrjintää ja häirintää. Lisäksi uhrilla ei aina ole tietoa tai jaksamista viedä asiaa eteenpäin. Jos epäily syrjinnästä kohdistuu viranomaiseen, voi asian esiintuominen tuntua erityisen haasteelliselta. Esimerkiksi tuoreen väitöskirjan mukaan vankila-arjessa tuotetaan eri tavoin etnisiä hierarkioita, mikä voi toisinaan johtaa syrjintään vankien tai henkilökunnan taholta (Helena Huhta).

Rikosoikeusjärjestelmän kontekstissa on syytä tarkastella laajasti, kohdellaanko kaikkia tasapuolisesti vai ovatko jotkut ryhmät yliedustettuina. Tutkimuksella on pitkä perinne Yhdysvalloissa, Englannissa ja Australiassa, joissa huomio on kohdistunut etnisten vähemmistöjen suhteelliseen yliedustukseen rikosoikeusjärjestelmässä, kun rikollisuuden taso on huomioitu. Poliisin ja vähemmistöjen suhteet ovat saaneet huomiota myös muualla Black Lives Matter -liikkeen myötä. Suomessakin on alettu enemmän tarkastella etnistä ja rodullista profilointia. Etnisen profiloinnin epäilyjen osalta jäävuoren huippu tulee rikosoikeusjärjestelmän piiriin. Vasta hiljattain saatiin historiallinen päätös, kun korkein hallinto-oikeus linjasi, että Helsingin poliisilaitoksen partion valvontatoimenpide perustui syrjivään etniseen profilointiin.

Etnistä profilointia tai ylikontrollia on raportoitu koettavan rodullistetun ulkonäön perusteella. Esimerkiksi tutkimukseen haastattelemani 15-vuotias tyttö jakoi monen nuoren kokemuksen, että henkilöllisyystodistuksen kysyminen ulkonäön perusteella vain häneltä, kun vieressä seisoi muita, tuntui rasismilta ja kiusalliselta. Nuorten puheissa toistui tilanteita, joissa poliisit tai vartijat tulivat pysäyttämään ilman selkeää syytä, epäilivät herkästi tai seurasivat kaupoissa. Tällöin viranomaisen toiminta muistuttaa, että vaikka olisit syntynyt Suomessa, yhteiskunta ei näe sinua yhdenvertaisena kansalaisena tai ”lainkuuliaisena”. Tällä voi olla laajoja vaikutuksia luottamukseen, kuulumiseen, tai yliedustukseen rikosoikeusjärjestelmässä. Tutkimuksissa huomautetaan, että pysäytysten hyödyt rikoksentorjunnalle eivät ole selkeät ja riskit syrjintään on olemassa. Toimenpiteet voivat näyttäytyä rutiininomaiselta tai pieniltä eikä niiden kauaskantoisia ja moninaisia vaikutuksia aina tunnisteta.

Elsa Saarikkomäki

 

Kuva: Riikka Kostiainen

Haaste 3/2022