Vaarallinen verkkoviha – ryhmäperustaisen aggression riskit uhrien hyvinvoinnille
Vihamieliset asenteet leviävät tehokkaasti erityisesti internetissä aikana, jossa turvattomuus lisääntyy ja populistiset johtohahmot nostavat suosiotaan ympäri maailmaa. Yhteiskunnallisessa keskustelussa keskeiseksi turvallisuusuhkaksi nostetaan usein juuri vihamotivoituneet hyökkäykset, kuten verkossa leviävä vihapuhe.
Hiljattain julkaistussa maisterintutkielmassani tutkin yhdeksäsluokkalaisten nuorten kokemuksia verkkovihasta Nuorisorikollisuuskyselyn avulla. Tarkastelin suomalaisnuorten erilaisia verkkouhrikokemuksia sekä sitä, onko ryhmäominaisuuksiin pohjaava verkkoviha erityisen haitallinen uhka nuorten hyvinvoinnille verrattuna muunlaiseen verkkoaggressioon. Nuorisorikollisuuskysely on Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan tutkimusinstituutin säännöllisesti toteuttama tutkimus.
Ryhmäperustainen verkkoviha erityisenä turvallisuusuhkana
Verkkovihalla viitataan tekoon, jossa kohdetta uhataan tai halvennetaan verkossa hänestä määritettyjen ryhmäominaisuuksien perusteella. Verkkovihan uhriksi on aiempien tutkimusten mukaan joutunut noin viidennes suomalaisnuorista (Kansok-Dusche ym. 2023), verkkokiusaamisen uhriksi jopa 35 prosenttia nuorista (Bottino ym. 2015).
Juuri vihamotiivin saamaa painoarvoa turvallisuusuhkana kuvastaa hyvin se, että tietyt ryhmäominaisuudet ovat demokraattisissa yhteiskunnissa suojeltuja. Esimerkiksi ihonväriin, uskontoon ja seksuaaliseen suuntautumiseen kohdistuvia hyökkäyksiä pidetään usein osoituksena vihamotiivista, jota käytetään useissa maissa myös rikostuomioiden koventamisperusteena. Keskeiseksi argumentiksi eri ihmisryhmien suojelemiselle on nostettu ehdotus, että ryhmäperustainen aggressio sattuu enemmän ja voi aiheuttaa enemmän psyykkistä haittaa uhreilleen kuin muunlainen aggressio. Ajankohtaisuudestaan huolimatta tätä ei ole tutkittu empiirisesti lainkaan verkkoympäristössä, jossa vihapuhe leviää pahimmillaan globaalisti ja reaaliaikaisesti.
Tutkin Nuorisorikollisuuskyselyn 2020 (n=5674) aineiston avulla erityisesti sitä, onko ryhmäpohjainen verkkoviha erityinen uhka nuorten subjektiiviselle ja psykososiaaliselle hyvinvoinnille verrattuna muunlaiseen verkkoaggressioon. Toteutin tämän vertailemalla uhrien hyvinvoinnin vasteita sen mukaan, olivatko he altistuneet ryhmäperusteiselle verkkovihalle tai yksilöperusteiselle verkkokiusaamiselle.
Teoreettisesti ryhmäperustaisen verkkovihan nähdään hyökkäävän sosiaaliseen identiteettiin ja toimivan näin korrelaattina siihen kohdistuvasta uhkasta. Vihamotiivin ja sosiaalisen identiteetin merkitystä erilaisten uhrikokemusten seurauksissa ei ole tutkittu verkossa, mutta yhteyttä on tarkasteltu jonkin verran verkon ulkopuolisten viharikosten ja kiusaamiskokemusten yhteydessä.
Verkossa hyökkäykset voivat tapahtua vuorokaudenajasta ja uhrin olinpaikasta riippumatta, usein suurenkin yleisön edessä. Ilmiöinä verkkoviha- ja kiusaaminen ovat päällekkäisiä jo siitä lähtien, että pohjimmiltaan molemmissa on kyse uhrin loukkaamisesta verkossa. Verkkokiusaaminen liittyy kuitenkin henkilökohtaiseen hyökkäykseen, jossa tarkoituksena on vahingoittaa tiettyä henkilöä käytännössä minkä tahansa tekosyyn varjolla.
Juuri uhrin valikoituminen tekijän vihamotiivin perusteella erottaa verkkovihan muunlaisesta verkkoaggressiosta. Sen ymmärretäänkin toimivan viestinä koko ryhmälle, johon uhri kuuluu; ”sinä voit olla seuraava”. Viestin uhkaavuutta korostaa se, että verkkohyökkäysten on havaittu olevan yhteydessä myös verkon ulkopuolisten tekojen lisääntymiseen. Verkkoympäristö ei ominaispiirteistään huolimatta ole muusta elämästä erillinen saareke.
Suomalaisnuorten kokemat verkkouhrikokemukset
Vuoden 2020 Nuorisorikollisuuskyselyssä yhteensä 14 prosenttia vastaajista oli joutunut verkkovälitteisen aggression uhriksi, joista valtaosa (11 prosenttia) oli yksilöperustaisen verkkokiusaamisen uhreja. Vihamotivoituneen verkkovihan uhriksi oli joutunut kolme prosenttia vastaajista, joista suurin osa kertoi valikoituneensa kohteeksi seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuolen perusteella.
Verkkovihan uhriksi joutuminen oli tutkielman aineistossa merkittävästi harvinaisempaa verrattuna aiempaan tutkimukseen, joissa verkkovihan uhrien osuus on vaihdellut Yhdysvalloissa havaitusta 7 prosentista Suomessa havaittuun viidennekseen nuorista (Kansok-Dusche ym. 2023). Taustalla on luultavasti eroavaisuudet tutkimusaineistojen ikähaarukan, tutkimuskontekstin sekä verkkovihan määrittelyn välillä.
Nuorten psyykkistä hyvinvointia tarkasteltiin ensinäkin subjektiivisen hyvinvoinnin avulla kysymällä nuorten kokemusta omasta onnellisuudestaan ja yleisestä elämäntyytyväisyydestään. Psykososiaalisia vahvuuksia mitattiin kysymyksillä auttamisesta ja muista prososiaalisista valmiuksista. Psykososiaalisia ongelmia kartoitettiin puolestaan muun muassa tunneoireita, levottomuutta ja käytöshäiriöitä mittaavilla oirekuvauksilla.
Nuorisorikollisuuskyselyyn perustuva analyysi osoittaa, että verkkoaggression uhriksi joutumisella on merkitystä nuorten psyykkiselle hyvinvoinnille.
Nuorisorikollisuuskyselyyn perustuva analyysi osoittaa, että verkkoaggression uhriksi joutumisella on merkitystä nuorten psyykkiselle hyvinvoinnille. Ensinnäkin ne nuoret, jotka eivät joutuneet uhriksi verkossa, raportoivat vain vähän psykososiaalisia haasteita. Myös heidän subjektiivisen hyvinvoinnin tasonsa vastasi aiempia tutkimuksia, joiden mukaan nuoret arvioivat yleensä hyvinvointinsa korkeaksi. Verkossa uhriksi joutuneilla nuorilla oli sen sijaan enemmän psykososiaalisia haasteita sekä matalampi subjektiivisen hyvinvointi. Psykososiaalisten vahvuuksien osalta ryhmien välillä eroja ei kuitenkaan havaittu.
Verkkovihan ja verkkokiusaamisen yhteys nuorten mielenterveyteen
Kaikista tarkastelluista ryhmistä huonoiten voivat juuri verkkovihan uhrit: heistä 37 prosentilla oli masentuneisuuden kaltaisia merkittäviä sisäisiä tunneoireita, kuten pelkoa, murehtimista ja itkuherkkyyttä. Huomattavia keskittymisvaikeuksien ja levottomuuden kaltaisia ulkoisia oireita oli 25 prosentilla verkkovihaa kokeneista, käytöshäiriöitä noin 20 prosentilla. Vastaavat kokemukset olivat huomattavasti harvinaisempia niillä nuorilla, jotka eivät raportoineet minkäänlaisia verkossa tapahtuneita uhrikokemuksia; heistä 11,5 prosenttia oli kokenut poikkeavia sisäisiä tunneoireita, 7,5 prosenttia merkittäviä yliaktiivisuuteen liittyviä oireita ja 6 prosenttia käytöshäiriöitä. Verkkokiusaamista kokeneet nuoret sijoittuivat hyvinvoinniltaan näiden ryhmien välille.
Kun tilastollisessa tarkastelussa vakioitiin sekoittavia tekijöitä (kuten internetin liikakäyttö ja verkon ulkopuoliset uhrikokemukset), ryhmien väliset erot hyvinvoinnin vasteissa hieman pienenivät, mutta eivät kadonneet. Erot ryhmien välillä säilyivät tilastollisesti merkitsevinä, ja psykososiaalisten haasteiden osalta erot ovat erityisen huomattavia. Vertailu yhteyksien voimakkuudessa ryhmien välillä osoitti, että verkkovihan uhrien osalta psykososiaalisten haasteiden määrä viittasi jopa korostuneen mielenterveydenhäiriön riskiin.
Verkkovihan ja muun ryhmäperustaisen aggression seuraukset perustuvat teoreettisesti käsitykseen sosiaalisen identiteetin merkityksestä ihmiselle. Sosiaalipsykologiasta tuttu sosiaalisen identiteetin teoria esittää, että side niihin ryhmiin, joihin yksilö samaistuu, on tärkeä tekijä, joilla yksilö määrittelee itseään. Tutkielman tulokset antoivat osittaista tukea sille, että vihamotivoitunut verkkoaggressio voi olla erityinen uhka nuorten hyvinvoinnille.
Nuorten polkuja viharikollisuuteen tulisi tutkia
Tutkielman mukaan sekä verkkoviha että verkkokiusaaminen ovat aiemman tutkimuksen mukaisesti yhteydessä moniin hyvinvoinnin ongelmiin. Kyse on nuorten mielenterveyttä vakavasti uhkaavista uhrikokemuksista, vaikka suurin osa nuorista ei joudu verkkovälitteisen hyökkäyksen kohteeksi. Sekä vihapuheen että kiusaamisen on havaittu olevan yhteydessä moniin vakaviin seurauksiin, kuten masennukseen, ahdistukseen ja univaikeuksiin. Lisäksi vihapuheen on havaittu heikentävän yhteiskuntien turvallisuutta sekä haittaavan demokraattista keskustelua. Myös tässä esitellyt tulokset viittaavat siihen, että verkkohyökkäykset näkyvät enemmän sisäisinä tunneoireina sekä ulkoisina käyttäytymiseen heijastuvina ongelmina – eivätkä niinkään positiivisten tunteiden ja vahvuuksien puutteena.
Tilastollisten analyysien perusteella erot ryhmien hyvinvoinnissa näyttävät tosin johtuvan ainakin osittain ryhmien välisistä eroista tutkituissa taustatekijöissä. Vihamotivoituneiden tekojen tausta- ja riskitekijöistä tiedetään kuitenkin edelleen vähän – myös verkon ulkopuolella. Tulevaisuudessa tulisikin tutkia yleisemmin, miten vihamotivoituneet teot eroavat ylipäätään muista antisosiaalisen käyttäytymisen muodoista.
Tuleva väitöskirjani paneutuukin juuri tähän kysymykseen: selittävätkö perinteiset kriminologiset teoriat myös viharikollisuutta, vai tulisiko sitä lähestyä selvästi erilaisena rikollisuuden lajina? Tuleva tutkimushanke on ensimmäinen, jossa nuorten viharikospolkuja tarkastellaan sekä kansainvälisellä vertailuasetelmalla että kyselyaineistoon yhdistetyllä rekisteriseurannalla. Näin se tuottaa ainutlaatuista tietoa nuorten rikosurista, hyvinvoinnista ja sosiaalisista riskeistä ennen ja jälkeen viharikoksen.
Essi Pentikäinen
Kirjoittaja työskentelee tällä hetkellä tutkimusavustajana ja aloittaa vuoden alussa viharikoksia käsittelevän väitöskirjansa Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa.
Kirjoitus perustuu hänen tuoreeseen maisterintutkielmaansa: Verkkovihan riskit nuoren hyvinvoinnille – Ryhmäperusteinen verkkoviha erityisenä hyvinvointiuhkana ja vanhempien tuki hyvinvointia suojaavana tekijänä
Muita lähteitä:
Kansok-Dusche, J., Ballaschk, C., Kraus, N., Zeißig, A., Seemann-Herz, L., Wachs, S., & Bilz, L. (2023). A Systematic Review on Hate Speech among Children and Adolescents: Definitions, Prevalence, and Overlap with Related Phenomena. 2023.
Bottino, S. M. B., Bottino, C., Regina, C. G., Correia, A. V. L., & Ribeiro, W. S. (2015). Cyberbullying and adolescent mental health: Systematic review. Cadernos de saude publica, 31, 463–475.
Kuva: Pixabay
