Rajavalvontateknologiat voivat muovata kriminaalipolitiikkaa ja kontrollia
Rajaturvallisuus puhuttaa sekä maailmalla että Suomessa. Yhdysvalloissa maahanmuutto- ja tullivirasto ICE:n ratsiat ja karkotukset ovat lisääntyneet huomattavasti Donald Trumpin toisen presidenttikauden aikana. Ison-Britannian politiikkaa on sen sijaan värittänyt keskustelu Englannin kanaalin yli saapuvista turvapaikanhakijoista, joiden torjumiseen on mm. säädetty uusia rikoslakeja. Suomessa poikkeuslakina säädetty rajalaki on osoittanut, miten rajavalvontaan liittyvät uhkakuvat voivat oikeuttaa kansainvälisistä sopimuksista poikkeamista kansallisen turvallisuuden nimissä.
Maahanmuuton kontrolliin ja rajavalvontaan liittyvä poliittinen keskustelu kytkeytyy usein kriminaalipolitiikkaan, kun esiin nostetaan esimerkiksi maahanmuuton ja rikollisuuden välinen suhde tai rikostentekijöiden maasta karkottaminen. Samalla rajavalvontaan liitetään myös vakavampia uhkia kuten terrorismi ja hybridivaikuttaminen.
Maahanmuuttopoliittisen keskustelun, karkotusten ja poikkeuslakien lisäksi digitaaliset teknologiat toimivat piilevänä mekanismina, joiden kautta rajaturvallisuuden tavoitteet ohjaavat myös maan sisäistä poliisitoimintaa ja valvontaa. Nopean teknologisen innovaation myötä kriminaalipolitiikkaa muovaavat paitsi jo käytössä olevat työkalut myös tulevaisuuden teknologiakäsitykset.
Rajojen digitalisaatio globaalissa kontekstissa
Uusien digitaalisten teknologioiden myötä rajojen valvonta on muuttunut luonteeltaan ja myös siirtynyt rajanylityspaikoilta sekä maiden sisälle että niiden ulkopuolelle. Esimerkiksi EU:n tuleva ETIAS-järjestelmä tarkistaa EU:n alueelle saapuvien matkustajien tiedot ennen matkalle lähtemistä ja toimii näin ollen preventiivisenä turvallisuusteknologiana. YK:n alaisen Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön MIDAS-teknologia kerää Afrikan maiden ulkorajoilla rajanylittäjien biometriset tiedot ja vertaa niitä kansainvälisiin poliisitietokantoihin. Yhdysvaltojen rajavartiolaitos CBP:n Mobile Identify -kasvojentunnistusjärjestelmän avulla etsitään laittomasti maahan tulleita paitsi rajanylityspaikoilla myös maan sisällä poliisin tekemien pysäytysten ja ICE:n ratsioiden ohessa.
Tällaiset työkalut heijastavat nykymaailman turvallisuusuhkien hajanaisuutta, jossa sisäisten ja ulkoisten riskien sekä esimerkiksi rikollisuuden ja hybridiuhkien väliset rajat eivät ole selkeitä. Tässä kontekstissa myös kriminaalipolitiikan ja turvallisuuspolitiikan väliset rajat ovat hämärtyneet, kun rajavalvonnan tavoitteena on yhä useammin myös rikollisuuden torjuminen ja rikosoikeusjärjestelmien tavoitteena on osittain myös maahanmuuttopolitiikan edistäminen. Näin ollen rajat ja maahanmuuton kontrolli eivät ole vain ulko- ja turvallisuuspoliittisia kysymyksiä: ne kytkeytyvät kansalliseen turvallisuus- ja kriminaalipolitiikkaan ja poliisin käytäntöihin.
Rajavalvontateknologiat vaikuttavat digitaaliseen poliisitoimintaan
Krimmigraatio-termi ilmaisee sekä maahanmuuton kriminalisointia että rajakontrollin käyttöä kriminaalipoliittisten tavoitteiden edistämiseen.
Rajavalvontaa tutkivat kriminologit ovat kuvanneet rikosoikeusjärjestelmien ja rajavalvonnan yhdistymistä termillä krimmigraatio (engl. crimmigration), joka ilmaisee sekä maahanmuuton kriminalisointia että rajakontrollin käyttöä kriminaalipoliittisten tavoitteiden edistämiseen. Maahanmuuton turvallistamista ja kriminalisointia on usein tutkittu tarkastelemalla poliittista retoriikkaa ja lainsäädäntöä, mutta uudet teknologiat voivat myös muovata käytäntöjä vähemmän näkyvästi kuin poliittiset päätökset ja julkinen keskustelu. Yksi keskeinen ilmiö on rajavalvontaa varten kehitettyjen järjestelmien laajeneminen myöhemmin poliisin ja muiden viranomaisten käyttöön, kun esimerkiksi maahanmuuttotietokantoja hyödynnetään rikostutkimuksessa.
Ilmiö näkyy myös Suomessa. Tuore esimerkki on sisäministeriön ehdotus passirekisterin ja sen sisältämien biometristen tietojen avaamisesta poliisille, joka on saanut kritiikkiä mm. tietosuojavaltuutettu Anu Talukselta, Suomen Asianajajilta sekä oikeustieteilijöiltä nimenomaan rajavalvontaa varten luotujen järjestelmien tuomisesta maan sisäiseen käyttöön. Myös Rajavartiolaitoksen toimivaltuuksia digitaaliseen valvontaan laajennettiin vuonna 2023 rikostutkintojen edistämiseksi.
Rajavalvontateknologioiden laajeneva käyttö luo uusia mahdollisuuksia terrorismin ja hybridiuhkien torjumiseen, mutta myös riskejä yksityisyydensuojan ja kansalaisoikeuksien kannalta. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa poliisin pääsy digitaaliseen maahanmuuttorekisteriin on johtanut ihonväriin perustuviin pysäytyksiin, kun taas Kanadassa tekoälypohjaiset riskienhallintajärjestelmät ovat oikeuttaneet maahanmuuttajien eriarvoistavan kohtelun. Useissa Afrikan maissa kansalaisten yksityisyydensuojaa on heikentänyt rajavalvonnan digitalisaation myötä lisääntynyt viranomaisten välinen henkilötietojen jakaminen. Suomessakin laajenevan digitaalisen rajavalvonnan vaikutuksia esimerkiksi ihmisoikeuksiin ja oikeusturvaan on siis hyvä arvioida tarkasti.
Suomi rajavalvontateknologioiden laboratoriona ja edelläkävijänä
Teknologinen innovointi tarjoaa Suomelle mahdollisuuden toimia tehokkaan mutta myös oikeudellisesti kestävän digitaalisen rajavalvonnan edelläkävijänä, jos teknologista kehitystyötä tehdään oikeusvaltioperiaatteita kunnioittaen. Suomen muuttuva turvallisuustilanne, asema EU:n ulkorajalla ja vahva teknologinen osaaminen ovat ajaneet nopeaa rajavalvontateknologioiden kehitystä.
Viime vuosina tämä on näkynyt puolustus- ja valvontateknologiaan erikoistuneiden yritysten kasvuna, jota on lisäksi vauhdittanut esimerkiksi Business Finlandin 120 miljoonan euron innovaatiorahoitus. Suomessa toimii jo satoja valvonta-alan yrityksiä ja alan kasvusta Suomessa on uutisoitu kansainvälisestikin. Vuonna 2026 Joensuussa käynnistyvä Borderland Europe -hanke rakentaa rajaturvallisuuden testaamisympäristön, jossa kehitetään ja pilotoidaan uusia kokeellisia valvontatyökaluja.
Tällaiset projektit ja kokeellisia valvontateknologioita kehittävät startup-yritykset osoittavat, kuinka rajavalvonnan kehitykseen liittyy vahvasti tulevaisuusorientoitunut ulottuvuus. Teknologiayritykset ja viranomaiset rakentavat erilaisia kuvitelmia ja skenaarioita siitä, miten digitaalinen valvonta tulee kehittymään ja millaisia uhkia uusilla teknologioilla pyritään torjumaan. Näillä spekulatiivisilla mielikuvilla ja niiden sisältämillä arvovalinnoilla on poliittisia vaikutuksia nykyhetkessä: ne ohjaavat investointeja, lainsäädäntöä ja päätöksentekoa myös kriminaalipoliittisessa kontekstissa.
Tulevaisuuden rajavalvontateknologiat ja kriminaalipolitiikan murros
Rajavalvonnan digitalisaatio heijastaa kriminaalipolitiikan murrosta, jossa rikosten ehkäiseminen ja rikosoikeusjärjestelmän ylläpito kietoutuvat yhteen myös ulko- ja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden, käytäntöjen ja teknologioiden kanssa. Maailmalta kerätyn kriittisen tutkimustiedon perusteella rajaturvallisuusteknologioiden käyttöönotto poliisityön kontekstissa voi kuitenkin olla ongelmallista, jos rajaturvallisuuteen liittyvät tavoitteet heikentävät ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatteita. On hyviä oikeudellisia syitä sille, miksi esimerkiksi Suomessa biometrisen passirekisterin luomisen yhteydessä korostettiin eroja passikäytön ja muun valvonnan välillä. Julkisen valvonnan kontekstissa on syytä rajata tarkasti yhtäältä maahanmuuton kontrolliin ja toisaalta rikostorjuntaan liittyvät työkalut, jotta oikeusturvaa ei vaaranneta.
Suomen ainutlaatuinen asema digitaalisten innovaatioiden edelläkävijänä tarkoittaa myös vastuuta.
Suomen ainutlaatuinen asema digitaalisten innovaatioiden edelläkävijänä tarkoittaa myös vastuuta. Suomessa kehitetyt rajavalvontateknologiat, lainsäädäntö ja tulevaisuusorientoituneet teknologiakäsitykset tulevat muovaamaan kotimaan kriminaalipolitiikkaa ja toimivat myös esimerkkinä muulle maailmalle. Nyt kun esimerkiksi Yhdysvalloissa laajeneva rajavalvonta uhkaa vakavasti oikeusvaltioperiaatteita, Suomessa kehitetyt teknologiat ja toimintatavat voisivat tarjota kestävämmän vaihtoehdon maahanmuuttokriittisen politiikan oikeuttamalle valvontayhteiskunnalle. Niin tehdäkseen digitaalisen rajavalvonnan tulee ylläpitää oikeusvaltion rakenteita erottelemalla selkeästi kriminaalipoliittiset ja maahanmuuttopolitiikkaan liittyvät tavoitteet toisistaan.
Samuel Singler
Kirjoittaja on kriminologian apulaisprofessori Essexin yliopistossa.
Kuva: Pixabay