Virossa nuorisorikollisuutta vähennetään monipuolisin keinoin
Joka kerta, kun Viron nuoret tekevät erityisen raa'an rikoksen, yhteiskunta järkyttyy ja kysyy: Mikä nuoria vaivaa? Jotkut päättelevät nopeasti, että nuoret ovat tuhoon tuomittuja, koulut eivät opeta, vanhemmat eivät välitä ja valtio ei toimi. Nuorten laiton käytös ei synny tyhjästä, vaan sen juuret ulottuvat lapsuuteen, perheeseen, kouluun ja yhteisöön. Tilastojen tarkastelu antaa hieman paremman kuvan siitä, mitä tapahtuu.
Tilastojen taustalla olevat syyt ja riskitekijät
Nuorisorikollisuuden tärkeimpiä riskitekijöitä ovat sosiaalinen ja taloudellinen eriarvoisuus, heikot perhesuhteet, lapsuuden traumat ja aiempi uhriksi joutuminen. Vertaispaine ja jengihenki voivat johtaa ryhmäpohjaisiin rikoksiin. Verkkoympäristö on tuonut mukanaan uusia vaaroja: rikollisverkostot rekrytoivat nuoria verkossa ja myös seksuaalisen hyväksikäytön tapaukset alkavat sieltä.
Psykologiset tekijät, kuten impulsiivisuus ja heikko itsehillintä, lisäävät riskiä entisestään. Tutkimukset vahvistavat, että nuorten aivot eivät ole vielä kypsät, mikä tekee heistä alttiita sekä positiivisille että negatiivisille vaikutuksille.
Viron nuorisorikollisuuden tilannetta ei voida ymmärtää ilman historiallista kontekstia.
Viron nuorisorikollisuuden tilannetta ei voida ymmärtää ilman historiallista kontekstia. 1990-luku oli nuorisorikollisuuden kannalta ongelmallinen useista syistä. Itsenäisyyden palauttamisen jälkeen monet nuorten kehitystä tukeneet rakenteet – pioneerileirit, harrasteryhmät, sosiaaliset järjestöt – romahtivat. Työttömyys, köyhyys ja alkoholismi pahenivat perheissä, mikä loi pohjan lasten laiminlyönnille, rikkoutuneille perhesuhteille ja valvonnan heikentymiselle.
Tämän aikakauden merkittävä piirre oli järjestäytyneen rikollisuuden nousu. Nuoret joutuivat niin sanottujen ”isojen poikien” vaikutuksen alaiseksi joko suoraan rekrytoinnin kautta tai epäsuoran esimerkin kautta. Pääasiallisia rikoksia olivat varkaudet, ryöstöt, autovarkaudet, jengiväkivalta sekä alkoholi- ja huumerikokset.
Nykyään voidaan sanoa, että vaikka 1990-lukua leimasivat korkea rikollisuus ja järjestäytyneet ryhmät, viimeisen vuosikymmenen aikana nuorisorikollisuus on Virossa vähentynyt merkittävästi: vuoteen 2012 verrattuna rikkomusten määrä on laskenut yli 20 000 tapauksesta alle kolmeen tuhanteen ja rikoksia tekee aiempaa pienempi osuus ikäluokasta. Yleisimpiä alaikäisten tekemiä rikoksia ovat edelleen väkivaltarikokset (pääasiassa tappelu tai pahoinpitely), varkaudet (pääasiassa myymälävarkaudet) ja alkoholinkäyttö. Alaikäisten tekemien vakavien rikosten määrä oli jossain vaiheessa niin alhainen, että vuoden 2024 alussa Viron vankiloissa ei ollut yhtään alaikäistä.
Miten on mahdollista, että yhteiskunta näkee asian päinvastoin? Vakavat väkivaltarikokset ovat tilastollisesti harvinaisia, mutta yleinen mielipide muodostuu usein yksittäisten tapausten perusteella.
Kuvio 1. Alaikäisten rikokset ja rikkomukset (vasemmalla akselilla) ja 10–17-vuotiaiden määrä (oikealla) Virossa vuosina 2012–2024. Lähteet: Viron Poliisi- ja rajavartiolaitos ja Tilastokeskus.
Viime vuosien tilastoja, Viron kriminaalipolitiikan painopisteitä ja nuorten kanssa työskentelevien asiantuntijoiden kokemuksia analysoimalla paljastuu monimutkainen mutta tärkeä havainto: rikoksia tekevä alaikäinen on yleensä avun tarpeessa oleva lapsi.
Mitä Virossa on tehty eri tavalla viime vuosina?
Vuonna 2018 tuli voimaan nuoria rikoksentekijöitä koskevan lainsäädännön uudistus. Se muutti laitosten organisaatioita, nuorten rikoksentekijöiden kanssa työskentelyä ja palvelujärjestelmää. Poliisi ja syyttäjänvirasto pystyivät reagoimaan nuorten rikoksiin ilman nuorisorikomissioiden välitasoa, aiempaa joustavammin ja nuoren tarpeiden sekä korjaavan oikeuden periaatteiden pohjalta. Keskeisiä muutoksia olivat muun muassa aiempaa laajempi velvollisuuksien ja vaikutuskeinojen valikoima sekä mahdollisuus yhdistää erilaisia interventioita.
Uudistuksen syynä olivat lapsiystävällisen kohtelun kansalliset ja kansainväliset kehitystrendit. Muutokset liittyivät myös sosiaaliministeriön suunnitelmiin nuorisorikomissioiden järjestelmän lakkauttamista: entisten nuorisorikomissioiden tehtävät jaettiin poliisin, syyttäjänviraston, paikallisten lastensuojeluyksiköiden ja sosiaalivakuutuslautakunnan kesken. Alaikäisen vankilaan joutumisen mahdollisuuksia vähennettiin tarkoituksellisesti: tuomioistuimelle annettiin mahdollisuus korvata alaikäisen pidätys sijoituksella suljettuun lastenlaitokseen. Alaikäisen pidätyksen enimmäiskestoa lyhennettiin 30 päivästä 10 päivään.
Lisäksi rikoslaissa säädettiin nimenomaisesti, että alaikäisiin pitää soveltaa ei-rankaisevia toimenpiteitä. Erityisenä ennaltaehkäisevänä (kasvatuksellisena) tavoitteena ensisijaiseksi asetettiin alaikäisen rikoksentekijän erityiskohtelu: alaikäiselle voidaan määrätä rangaistus vain, jos muilla vaikuttamiskeinolla ei voida saada häntä lopettamaan rikosten tekemistä. Painopiste siirrettiin rangaistuksesta ennaltaehkäisyyn. Häpeän ja syyttelyn sijaan painotettiin vastuuta, taitojen kehittämistä ja muutoksen tukemista.
Tavoitteeksi asetettiin nopeat menettelyt, jotta nuori tuntisi tekonsa seuraukset välittömästi, ei vuoden kuluttua. Tämän vuoksi alaikäisiin kohdistuvien ei-rankaisevien toimenpiteisiin lisättiin korjaavan oikeuden palvelut, vahingonkorvaukset, riippuvuushoito, yhdyskuntapalvelu, liikkumisvapauden rajoittaminen ja lyhytaikaisten käyttäytymisinterventioiden käyttö jo poliisin esitutkinnan aikana. Rikos- ja rikkomustapauksissa sovellettaville toimenpiteille laadittiin erilliset ohjeet.
Myös nuorten aikuisten kohteluun tehtiin muutoksia: Vuodesta 2018 alkaen tuomioistuin on voinut soveltaa alaikäisen vaikuttamiskeinoja rikoksen tehneeseen 18–20-vuotiaaseen henkilöön ottaen huomioon henkisen ja sosiaalisen kehityksen tason sekä rikoksen olosuhteet. Samalla selvennettiin, että alaikäisen erityiskohtelun perusteena on henkilön alaikäisyys rikoksen tekohetkellä.
Prosessilakeihin lisättiin velvollisuus ilmoittaa kunnan lastensuojelulle alaikäisistä rikoksentekijöistä apua tarvitsevina lapsina. Nuorille ja perheille suunnattuja palveluita ja tukea kehitettiin, mukaan lukien STEP-tukihenkilöohjelma, sosiaalivakuutuslautakunnan sosiaalisen kuntoutuksen palvelut, monialainen perheterapia MDFT, riskitapausten "Ringist välja"-malli (suom. ”kehästä ulos”) suomalaisen Pasila-mallin pohjalta, ja nuorisotakuutukijärjestelmä. Nämä ohjelmat yhdistävät koulun, lastensuojelun, terveydenhuollon ja poliisin – juuri ne aukot, joiden läpi monet nuoret aiemmin putosivat.
Tämän päivän haasteet
Saavutetusta edistyksestä huolimatta Viro kohtaa useita vakavia ongelmia. Yksi haaste on tiedon pirstaloituminen: lastensuojelu, koulut, poliisi ja terveydenhuolto eivät jaa riittävästi tietoa keskenään. Joskus tiedonvaihtoa haittaavat tietosuojarajoitukset, joskus yksinkertaisesti riittämättömät rutiinit. Toiseksi varhaisessa havaitsemisessa on puutteita: riskikäyttäytymistä, joka ei vielä ole rikos (esim. koulusta pinnaaminen, itsensä vahingoittaminen, huumeet), ei havaita tai siihen ei reagoida. Kolmantena ongelmana on digitaalisen ympäristön vaarat: sosiaalinen media mahdollistaa rikollisryhmiin rekrytoinnin, väkivallan ihannoinnin, anonyymin vaikuttamisen, kyberkiusaamisen ja tilanteen kärjistymisen.
Kriminaalipolitiikan päätavoitteena vuoteen 2030 asti on varmistaa, etteivät lapset ja nuoret päädy oikeusjärjestelmään ja että kaikille alaikäisille taataan heidän tarpeensa huomioon ottava kohtelu. Tätä varten on tärkeää parantaa varhaista havaitsemista ja puuttumista sekä vahvistaa tukihenkilöiden ja lastensuojelun välistä yhteistyötä, opettaa lapsen muuttuneen käyttäytymisen havaitsemista, tukea kouluja ja perheitä sekä lisätä paikallishallintojen resursseja.
Viron kriminaalipolitiikan keskeinen ajatus: nuori ei ole ongelma, vaan hänen käyttäytymisensä taustalla olevat ongelmat on ratkaistava.
Meidän on jatkettava yhteiskunnallisten asenteiden muuttamista, jotta siirrymme yhdessä ”pahojen lasten” leimaamisesta ”avun tarpeessa olevien lasten” ymmärtämiseen ja tukemiseen. Tämä periaate on Viron uudistetun nuoria koskevan kriminaalipolitiikan keskeinen ajatus: nuori ei ole ongelma, vaan hänen käyttäytymisensä taustalla olevat ongelmat on ratkaistava. Kehitystyötä on jatkettava myös suljetuissa lastenlaitoksissa ja yhteisössä. Tämä tarkoittaa henkilöstön kouluttamista, terapiaan perustuvia palveluita, korjaavan oikeuden toteuttamista sekä nuorten perheiden osallistamista ja tukemista.
Lopuksi: Jokainen nuori on jonkun vastuulla
Meidän on saavutettava ymmärrys yhteiskunnan kokonaisvaltaisesta vastuusta. Jokaisen lapsen elämään vaikuttavat opettajat, valmentajat, naapurit, perheenjäsenet ja ystävät. Huomioimisen kulttuuri – ”en katso poispäin” – on nuorten turvallisuuden ja kehitysmahdollisuuksien perusta.
Nuorisorikollisuuden väheneminen on Viron menestystarina. Nyt meidän on varmistettava, ettei yksikään lapsi putoa järjestelmän turvaverkkojen väliin. Joka kerta, kun menetämme nuoren, koko yhteiskunta menettää jotain. Jos yhteiskunta voi tarjota lapselle ensimmäisen turvallisen aikuisen, se saattaa riittää katkaisemaan koko hänen riskikäyttäytymisensä ketjun.
Laidi Surva
Kirjoittaja on kriminaalipolitiikan varakansleri Viron oikeus- ja digiministeriössä.
Jos olet kiinnostunut, tutustu tarkemmin:
Norjan rahoitusmekanismin tuella vuosina 2019–2024 toteutettu hanke Nuorisoystävällinen oikeusjärjestelmä pyrkii ehkäisemään nuorisorikollisuutta ja varmistamaan, että rikoksia tehneet alaikäiset saavat tarvittavaa tukea ja apua, jotta he voivat jatkaa lainkuuliaista elämäänsä ja välttää vankeusrangaistuksen.
Euroopan sosiaalirahaston tukema hanke Nuorten rikollisten uusimisrikollisuuden vähentäminen pyrkii kannustamaan ja edistämään rikollistaustaisten 14–29-vuotiaiden nuorten osallistumista yhteiskuntaan ja tukemaan itsenäistä selviytymistä sekä koulutukseen ja työmarkkinoille pääsyä ja pysymistä.
Tehokkaaseen verkostoitumiseen perustuva Ringist välja (Ulos kehästä) malli, joka tukee keskitasoa tai korkeaa riskikäyttäytymistä osoittavia nuoria. Mallia sovelletaan nuorten toistuvien rikosten yhteydessä, mutta myös ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä, jotta nuoret eivät ajautuisi syöksykierteeseen.
Nuorisotakuujärjestelmä tukee 16–29-vuotiaita nuoria ja auttaa heitä löytämään sopivia opinto-, työ- tai muita mahdollisuuksia. Palvelun tarkoituksena on varmistaa, että nuoret saavat tukea heille sopivalla tavalla ja aikana. Sen kautta paikalliset asiantuntijat ja kansalliset kumppanit työskentelevät yhdessä varmistaakseen, ettei yksikään nuori jää ilman tarvittavaa tukea.
Kuva: Pixabay