Tutkimushanke selvittää köyhyyden vaikutusta rikollisuuteen – paineteoria tutkimusnäytön valossa
Kriminologian piirissä tunnetuin muotoilu taloudellisen huono-osaisuuden vaikutuksesta rikollisuuteen on sosiologi Robert K. Mertoniin (1910–2003) yhdistettävä paineteoria (strain theory). Teorian keskiössä on yhteiskunta, jossa taloudellinen vauraus on yhteisesti jaettu päämäärä, mutta monilta yksilöiltä puuttuvat keinot tämän päämäärän saavuttamiseksi. Tästä tavoitteiden ja keinojen välisestä ristiriidasta aiheutuvat paine ja turhautuminen voivat purkautua rikosten tekemisenä.
Köyhyyden ja rikollisuuden välisestä tilastollisesta yhteydestä ei kuitenkaan voi päätellä syy-seuraussuhdetta. On mahdollista, että rikollisuus itsessään lisää köyhyyttä tai että yhteys selittyykin valikoitumisella eli ns. sekoittavilla tekijöillä, jotka lisäävät sekä rikollisuutta että köyhyyttä. Esimerkiksi impulsiivinen luonne tai oppimisvaikeudet saattavat haitata ihmisen kouluttautumista ja työuralla etenemistä ja lisätä sitä kautta köyhyyden riskiä. Toisaalta samat tekijät voivat myös lisätä riskiä tehdä varkauksia tai ajautua väkivaltaisiin konflikteihin. Taloudellisen huono-osaisuuden ja rikollisuuden välisen yhteyden luonteen tarkemmalla ymmärtämisellä on merkitystä paitsi rikollisuuden syitä selittäville teorioille, myös niille toimijoille, jotka pyrkivät vähentämään rikollisuutta.
Sopivilla menetelmillä lähemmäs kausaalisuhteiden tunnistamista
Luotettavinta tietoa ilmiöiden välisestä syy-seuraussuhteesta (tai sen puutteesta) saadaan satunnaistetulla vertailukokeella, jossa yksilöt arvotaan koe- ja verrokkiryhmään. Köyhyyden tai taloudellisen huono-osaisuuden tutkimuksessa tämänkaltainen tutkimusasetelma on ymmärrettävistä syistä hankala toteuttaa. On selvää, että esimerkiksi lapsuusajan köyhyyttä, pelkän peruskoulun varaan jäämistä tai aikuisiän työttömyyttä ei voida jakaa ihmisille arpomalla.
Erityisesti taloustieteen piirissä on kuitenkin alettu enenevässä määrin käyttää ns. luonnollisia koeasetelmia, joissa tutkija hyödyntää yhteiskunnassa havaittavaa, satunnaisen kaltaista vaihtelua tutkittavassa muuttujassa. Tutkija voi hyödyntää esimerkiksi politiikkamuutosta tai muuta yhteiskunnasta löytyvää epäjatkuvuutta, joka muokkaa esimerkiksi koulutukseen osallistumisen astetta tai sosiaalietuuden myöntämisperusteita, ja tarkastella sitä kautta niiden kausaalista vaikutusta.
Moniin kiinnostaviin tutkimiskysymyksiin luonnollisia koeasetelmia ei kuitenkaan ole mahdollista rakentaa. Niinpä huono-osaisuuden vaikutusta rikollisuuteen on tutkittu myös yksilön sisäisen muutoksen malleilla ja sisarusvertailuilla. Perinteinen tilastollinen malli vertaa toisiinsa erillisiä ihmisryhmiä, esimerkiksi työssä käyviä ja työttömiä. Ryhmät voivat erota toisistaan muutenkin kuin vain rikoskäyttäytymisen osalta, jolloin emme voi olla varmoja siitä, selittyykö yhteys kuitenkin muilla tekijöillä. Yksilön sisäinen malli huomioi pysyvät yksilötason sekoittavat tekijät vertaamalla yksilöä itseensä: tekeekö sama henkilö enemmän rikoksia työttömänä ollessaan? Perheen sisäinen malli puolestaan vertaa tyypillisimmin saman perheen sisaruksia toisiinsa. Tekeekö lapsiköyhyyttä kokenut esikoinen enemmän rikoksia kuin hänen nuorempi veljensä, jonka lapsuudessa perheen tulotaso oli korkeampi?
Systemaattinen kirjallisuuskatsaus tutkimusnäytön koostamiseksi
Kausaalipäättelyyn liittyvien haasteiden lisäksi myös olemassa olevan tutkimustiedon hajanaisuus vaikeuttaa kokonaiskuvan hahmottamista. Jos tutkija tai virkamies etsii tietoa köyhyyden vaikutuksesta rikollisuuteen, hän löytää lukuisia yksittäisiä tutkimustuloksia, jotka ovat keskenään ristiriitaisia.
Osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoimintaa toteutettava Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin ja Demos Helsingin yhteinen tutkimushanke Syrjäytymisen ja huono-osaisuuden yhteys turvallisuusongelmiin: Kausaliteetista politiikkatoimiin pyrkii vastaamaan pirstaleisen tiedon haasteeseen. Hankkeessa laaditaan systemaattinen kirjallisuuskatsaus, joka kokoaa yhteen pohjoismaisen tutkimusnäytön taloudellisen huono-osaisuuden vaikutuksesta rikos- ja uhrikokemuksiin sekä onnettomuuksiin joutumiseen. Tässä artikkelissa keskitymme vain rikos- ja uhrikokemuksiin ja niiden osalta systemaattisen katsauksen hakukriteerit on esirekisteröity julkiselle sivustolle. Esirekisteröinti lisää tutkimuksen läpinäkyvyyttä ja toistettavuutta. Lisäksi hankkeessa hyödynnetään pohjoismaisille tutkijoille suunnattua kyselyä ja kriminaalipoliittisten toimijoiden kanssa käytävää sidosryhmädialogia.
Systemaattisen katsauksen kirjallisuushauissa taloudellinen huono-osaisuus määriteltiin laajasti ja hakutermit sisälsivät köyhyyden lisäksi myös esimerkiksi matalan koulutuksen, työttömyyden ja sosiaaliturvan varassa elämisen. Rikosten osalta tulokset saattoivat koskea rikollisuutta ylipäänsä tai esimerkiksi pelkästään väkivalta-, omaisuus- tai huumerikoksia. Tutkittava ryhmä saattoi olla koko väestö tai jokin erityisryhmä, esimerkiksi nuoret tai entiset vangit. Tutkimuksia haettiin kaikista OECD-maista (VN TEAS -hankkeessa tulokset analysoidaan Pohjoismaiden osalta ja muiden OECD-maiden tuloksia tarkastellaan myöhemmin julkaistavassa kansainvälisessä tutkimusartikkelissa). Hakutuloksista seulottiin otsikoiden ja abstraktien perusteella ne, jotka täyttivät tutkimuskriteerit eli tutkivat taloudellisen huono-osaisuuden vaikutusta rikos- ja uhrikokemuksiin hyödyntämällä edellä kuvattuja tutkimusasetelmia.
Työttömyys lisää rikollisuutta ja väkivaltakuolleisuutta
Tutkimushanke päättyy maaliskuussa, ja löydettyjen tutkimusten kriittinen lähiluku on tällä hetkellä käynnissä. Kriteerit täyttäviä pohjoismaisia tutkimuksia on paikallistettu noin kaksikymmentä. Esittelemme seuraavaksi hankkeen alustavia tuloksia kahden taloudellista huono-osaisuutta kuvaavan mittarin eli lapsuusajan taloudellisen huono-osaisuuden ja työttömyyden osalta.
Lapsuusajan taloudellisen huono-osaisuuden (Sariaslan ym. 2014; Sariaslan ym. 2021) vaikutusta rikollisuuteen on tutkittu sisarusasetelmia käyttämällä. Tutkijat vertasivat toisiinsa saman perheen sisaruspareja, jotka olivat altistuneet tulojen vaihtelulle eri tavoin. Sisarusvertailuissa lapsuusajan perheen tuloilla ei ollut vaikutusta lasten myöhempään väkivaltarikollisuuteen. Lapsuudenperheen tulotason ja myöhemmän rikoskäyttäytymisen välinen yhteys selittyi siis pitkälti valikoitumisella.
Sen sijaan työttömyyden yhteys rikollisuuteen ei selittynyt pelkästään valikoitumisella. Aaltosen ja kumppanien (2013) tutkimuksessa työttömyyden yhteys rikollisuuteen oli voimakkainta, kun he vertasivat toisiinsa kahden eri ryhmän – työttömien ja työllisten – rikoskäyttäytymistä. Yhteys heikentyi, mutta ei kadonnut, kun tarkasteltiin samojen henkilöiden rikoskäyttäytymistä eri ajanjaksoina. Työttömyysjaksojen aikana tehtiin enemmän omaisuusrikoksia, mutta väkivaltarikoksiin niillä ei ollut vaikutusta. Myös entiset vangit tekivät vähemmän rikoksia niinä ajanjaksoina, kun olivat työllistyneitä – tosin entisten vankien varsinkin pitkäaikaiset työsuhteet olivat ylipäänsä harvinaisia (Aaltonen 2016).
Mutta mistä tiedämme, vähentääkö palkkatyön tekeminen rikoskäyttäytymistä vai rikoskäyttäytyminen palkkatyön tekemistä? Lisävaloa saadaan työpaikkojen massairtisanomisia ja sulkemisia analysoineista luonnollisista koeasetelmista, jotka pystyivät hyödyntämään satunnaisuutta työttömäksi jäämisessä. Regen ja kumppanien (2019) tutkimuksessa irtisanotuksi tuleminen lisäsi erityisesti omaisuusrikoksia, mutta myös väkivalta- ja päihderikoksia. Työttömyyden terveysvaikutuksia tutkineet Junna ja kumppanit (2020) havaitsivat, että riski kuolla väkivaltarikoksen uhrina lisääntyi työttömäksi jäämisen jälkeen. Vaikuttaa siis siltä, että työttömyydellä olisi aito rikos- ja uhrikokemuksia lisäävä vaikutus.
Työttömien aktivoimiseen tähtääviä ohjelmia (ns. aktiivimalleja) tarkastelleissa tutkimuksissa havaittiin, että ohjelmien käyttöönotto vähensi työttömien rikoskäyttäytymistä (Andersen ym. 2021; Fallesen ym. 2018). Samankaltaisia tuloksia saatiin myös em. Aaltosen ja kumppanien tutkimuksen (2013) toisessa tarkastelussa, jossa työttömien nuorten miesten rikoskäyttäytyminen väheni aktivointijaksojen aikana. Eri maiden aktiivimallit eroavat toisistaan, mutta yhteistä niille on se, että aktivointitoimenpiteisiin osallistuminen ei juuri paranna yksilön tulotasoa vaan muokkaa ennemminkin ihmisen arkirutiineja ja sosiaalista ympäristöä. Ei siis ole selvää, asettuvatko työttömyyden roolia painottavat tulokset tukemaan kriminologista paineteoriaa tai muuta nimenomaan taloudellista huono-osaisuutta painottavaa näkökulmaa vai arjen rakenteiden merkitystä.
Köyhyyden vaikutus rikollisuuteen saattaa riippua kontekstista
Hankkeen alustavat tulokset eivät kehota hylkäämään paineteoriaa tai taloudellista huono-osaisuutta yhtenä rikollisuuden taustasyistä, mutta kriittisyyteen on aihetta. Kausaalipäättelyn mahdollistamien tutkimusasetelmien käyttö osoittaa, että ainakaan pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa korrelaation taustalta ei aina paljastu syy-seuraussuhdetta.
Esitellyissä tutkimuksissa on toki myös rajoitteensa. Yksilön tai perheen sisäiseen vaihteluun nojaavat mallit eivät sovellu syvän, pysyvän köyhyyden kausaalivaikutusten tutkimiseen, sillä mallit vaativat, että taloudellisessa tilanteessa havaitaan vaihtelua seurannan aikana. Tulokset saattavat olla myös kontekstisidonnaisia: työttömäksi jääminen tai aktivointitoimenpiteisiin osallistuminen voivat olla erilaisia kokemuksia eri ihmisryhmille tai erilaisissa yhteiskunnallisissa tilanteissa. Yhdessä korkeatasoisia menetelmiä hyödyntävät tutkimukset tarjoavat kuitenkin huomattavasti luotettavampaa näyttöä kuin perinteiset mallit, joissa valikoitumisen huomioiminen on puutteellisempaa.
Hiilamo ja kumppanit (2022) toteavat, että hyvinvointivaltiossa nuorten syrjäytymisen torjuminen vaatii universaalien etuuksien lisäksi kohdennettuja, tutkimusperustaisia interventioita. Huomio pitää todennäköisesti paikkansa myös rikollisuuden ja uhrikokemusten torjumisen kohdalla. Lisäksi on tärkeä muistaa, että esimerkiksi lapsiköyhyyden vähentäminen on arvokas tavoite itsessään, riippumatta siitä vähentääkö se myös rikollisuutta. Köyhyyden ja rikollisuuden välinen tilastollinen yhteys kertoo ainakin siitä, että pienelle ihmisryhmälle kasautuu laaja-alaisia ongelmia elämän eri osa-alueille. Rikollisuuden inhimilliset ja taloudelliset kustannukset ovat niin mittavia, että ilmiö ansaitsee korkeatasoista, kausaalipäättelyn mahdollistavaa tutkimusta – ja empiirisesti koeteltuja teorioita.
Karoliina Suonpää, Minka Ohtonen & Essi Pentikäinen
Karoliina Suonpää on tutkijatohtori Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa ja tutkii henkirikollisuutta, rikosuria ja rikosseuraamuksia. Minka Ohtonen ja Essi Pentikäinen ovat Helsingin yliopiston maisteriopiskelijoita ja työskentelevät tutkimusavustajina Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa.
Kirjallisuus:
Aaltonen, M. (2016). Post-release employment of desisting inmates. British Journal of Criminology, 56(2), 350–369.
Aaltonen, M., Macdonald, J. M., Martikainen, P., & Kivivuori, J. (2013). Examining the generality of the unemployment–crime association. Criminology, 51(3), 561–594.
Andersen, S. H. (2021). Unemployment and crime: Experimental evidence of the causal effects of intensified ALMPs on crime rates among unemployed individuals. The British Journal of Criminology, 61(5), 1316–1333.
Fallesen, P., Geerdsen, L. P., Imai, S., & Tranæs, T. (2018). The effect of active labor market policies on crime: Incapacitation and program effects. Labour Economics, 52, 263–286.
Hiilamo, H., Sariaslan, A., & Aaltonen, M. (2022). Miten ehkäistä nuorten syrjäytymistä? Yhteiskuntapolitiikka 87(4), 440–446.
Junna, L., Moustgaard, H., Huttunen, K., & Martikainen, P. (2020). The association between unemployment and mortality: a cohort study of workplace downsizing and closure. American journal of epidemiology, 189(7), 698–707.
Rege, M., Skardhamar, T., Telle, K., & Votruba, M. (2019). Job displacement and crime: Evidence from Norwegian register data. Labour Economics, 61, 101761.
Sariaslan, A., Larsson, H., D'Onofrio, B., Långström, N., & Lichtenstein, P. (2014). Childhood family income, adolescent violent criminality and substance misuse: quasi-experimental total population study. The British Journal of Psychiatry, 205(4), 286–290.
Sariaslan, A., Mikkonen, J., Aaltonen, M., Hiilamo, H., Martikainen, P., & Fazel, S. (2021). No causal associations between childhood family income and subsequent psychiatric disorders, substance misuse and violent crime arrests: a nationwide Finnish study of> 650 000 individuals and their siblings. International journal of epidemiology, 50(5), 1628–1638.
Kuva: Riikka Kostiainen
