Poliisin vaikuttavuus kärsii näytön puutteesta
Poliisin yhteiskunnallisina ja strategisina tavoitteina ovat turvallisuuden lisääminen ja rikosten vähentäminen. Sisäministeriön tehtävänä on arvioida poliisin vaikuttavuutta poliisin tuottamien tunnuslukujen ja raporttien pohjalta. Arvioissa poliisi yleensä saavuttaa vaikuttavuustavoitteet riippumatta siitä, väheneekö vai lisääntyykö rikollisuus. Tämä johtuu siitä, ettei tehtyjen toimenpiteiden ja rikollisuuden tai turvallisuuden muutosten välistä syy-yhteyttä kyetä arvioimaan luotettavasti. Poliisin lisäksi turvallisuuteen ja rikollisuuteen vaikuttaa muitakin tekijöitä, kuten rikosasenteiden ja taloudellisten suhdanteiden muutokset sekä muiden viranomaisten ja järjestöjen toiminta.
Koska vaikuttavuuden arviointi on haastavaa, poliisi on kehittänyt itselleen toiminnallisia tavoitteita, kuten valvonnan tai tutkintavankien määrää kuvaavia mittareita. Toiminnallinen tulosmittari menettää kuitenkin merkityksensä, kun siitä tulee tavoite. Houkutus helposti kerättävien suoritteiden keräämiseen lisääntyy samalla, kun vaikeammin mitattavat tavoitteet jäävät huomiotta. Ennen pitkää omasta toiminnasta kumpuavat tavoitteet etäännyttävät poliisia sen alkuperäisestä roolista, mikä puolestaan ruokkii sisäänpäin kääntynyttä toimintakulttuuria. Pahimmillaan se voi johtaa kansalaisten oikeusturvan ja oikeusjärjestelmään kohdistuvan luottamuksen heikkenemiseen.
Nykytilannetta heikentää se, ettei suomalaisessa tutkimuskentässä ole panostettu poliisin toimenpiteiden vaikutuksia arvioivaan tutkimukseen. Meiltä löytyy varsin vähän vertaisarvioituja poliisin vaikuttavuustutkimuksia ja niidenkin näyttöarvo kärsii heikoista tutkimusasetelmista sekä yksipuolisesta aineistosta.
Oikein kohdennetuilla poliisitoimenpiteillä voidaan vähentää rajattujen kohteiden rikoksia
Väitöskirjassani osoitan, että oikein suunnatuilla, kohdennetuilla poliisitoimenpiteillä voidaan vähentää rajattujen kohteiden rikoksia ja häiriöitä sekä lisätä yhteisöjen ja asuinalueiden asukkaiden turvallisuuden tunnetta. Sen sijaan väärin kohdennetut toimenpiteet eivät tuota vastaavia vaikutuksia. Epäoikeudenmukaisesti tai epäeettisesti kohdennettujen toimenpiteiden lopputuloksena voi olla jopa rikollisuuden tai turvattomuuden lisääntyminen.
Esimerkiksi Helsingin häiriökohteissa poliisin läsnäololla ei havaittu yhteyttä rikosten ja häiriöiden esiintyvyyteen. Yleisvalvonnan heikko vaikuttavuus ei johtunut siitä, etteikö poliisi oli ollut oikeassa paikassa, vaan siitä, että se oli siellä väärään aikaan. Valvonta oli enimmillään hiljaisina talviaamuina ja vähimmillään lämpiminä kesäiltoina, jolloin väkivaltaa ilmeni eniten. Kun valvonta ja häiriöt eivät kohtaa toisiaan, kiinnijäämisriski ei konkretisoidu eikä valvonnalla voi edes teoriassa olla ennalta estävää vaikutusta.
Kriminologista vaikutustutkimusta tarvitaan
Koska suoritteiden laskentaan perustuvan tulosmittariston avulla ei voida havaita onnistumisia, toimenpiteiden kehittäminen ja soveltuvin osin myös tuloksellisuuden arviointi tulisi altistaa kriminologiselle vaikutustutkimukselle. Esimerkiksi nuorten rikosilmiöihin kohdistettujen toimenpiteiden arvioinnissa voidaan hyödyntää kansainvälisesti käytössä olevia tutkimusasetelmia ja -menetelmiä. Tämä mahdollistaisi aidon siirtymisen tutkimusnäyttöön perustuvaan poliisitoiminnan johtamiseen ja haittavaikutusten minimointiin.
Uusi tuloksellisuusajattelu muuttaisi poliisin yhteiskunnallista roolia turvallisuuteen vaikuttavaksi toimijaksi osana rikoksia vähentävää kriminaalipolitiikkaa ja tilivelvollisuutta. Myös poliisikoulutuksessa olisi otettava nykyistä enemmän huomioon kriminologiassa yleistyneet vahvat vaikuttavuustutkimuksen tavoitteet. Sen sijaan nykyinen vaikuttavuusnäkökulman sivuuttaminen voi altistaa poliisin epäasialliselle poliittiselle vaikuttamiselle ja resurssien epätarkoituksenmukaiselle käytölle.
Kriminologian ja muiden yhteiskuntatieteiden kausaalisen käänteen mukanaan tuoma uskottavuushaaste luo painetta poliisin vaikuttavuustutkimuksen lisäämiseksi. Samalla julkisen sektorin tilivelvollisuus edellyttää poliisin tulosmittariston muuttamista suoritteiden laskennasta kohti vaikuttavuuden arviointia.
Jari Taponen
Valtiotieteiden tohtori, ylikomisario Jari Taponen työskentelee Helsingin poliisilaitoksen valvonta ja ennalta estävän toiminnon johtajana.
Taposen väitöskirja: Poliisin vaikuttavuus: suoritteiden laskennasta vaikuttavuuden tutkimukseen. Valtiotieteellinen tiedekunta Helsingin yliopisto 2023.
Kuva: Sofia Malinen
