Sovittelussa on iso potentiaali ja sen käyttöä kannattaa lisätä
Restoratiivinen oikeus ja sovittelu ovat olleet kevään aikana kiitettävästi esillä niin isossa kotimaisessa kuin pohjoismaisessa seminaarissa, mutta myös rikoksentorjuntaneuvoston nuoriso- ja jengijaoston työssä. Lakisääteiseen rikos- ja riita-asioiden sovitteluun ohjautuu yli 10 000 sovittelualoitetta vuosittain. Sovittelulla on siis oma rooli rikoksentorjunnan ja kriminaalipolitiikan keinovalikoimassa. Tämä edellyttää, että jokainen lapsia ja nuoria kohtaava taho muistaa sovittelun, tiedottaa sen mahdollisuudesta osapuolille ja vanhemmille sekä ohjaa tapauksen sovittelun sopivuuden arviointiin.
Sovittelu osana rikosprosessia ja varhaisen puuttumisen keinona
Neljännet valtakunnalliset Sovittelijapäivät järjestettiin Tampereella toukokuussa 2025. Päivien fokuksessa olivat tämän päivän yhteiskuntarauhaa haastavat, hiljaiset ja näkyvät ilmiöt. Päivillä pureuduttiin sovittelun ja muiden restoratiivisten menettelyjen merkitykseen ei pelkästään lasten ja nuorten vaan myös aikuisten ja kokonaisten yhteisöjen jännitteissä, konflikteissa ja rikoksissa.
Yksi ohjelman teemakokonaisuuksista käsitteli nuoriso – ja jengirikollisuuden ehkäisemistä ja torjuntaa ja sitä toteuttavaa, hallitusohjelmaan sisältyvää toimenpideohjelmaa, joka sisältää laajasti toimia nopeasta puuttumisesta ja tuesta rangaistusten kiristämiseen. Session pääasiana oli kuulla eri näkökulmista asiaa tarkastelevien asiantuntijadialogiin osallistuneiden ideoita ja näkemyksiä siitä, miten kansalliset ohjelmat voisivat tukea paremmin paikallisella tasolla tehtävää työtä lasten ja nuorten konfliktien ja rikosten ehkäisemiseksi ja ratkaisemiseksi.
Valtakunnansyyttäjä Ari-Pekka Koivisto muistutti puheenvuorossaan, että ilman sovitteluun sisältyvää dialogia ja molempien osapuolten kuulemista voidaan päätyä siihen, että nuoret vastaanottavat passiivisesti polisiin, syyttäjän tai käräjäoikeuden ratkaisun. Sovittelun etu on, että osapuolet ovat itse mukana oman asiansa ratkaisussa, parhaimmillaan sitoutuvat tehtyihin sopimuksiin paremmin ja uhri saa korvauksensa nopeammin. Syyttäjän näkökulmasta tärkeää on myös rikosprosessin sujuvoittaminen ja sovittelun hyödyntäminen siinä täysimääräisesti aina kun se on mahdollista.
Vastaavaa viestiä toi myös poliisiylijohtaja Ilkka Koskimäki. Hän totesi, että rikosvastuun toteuttaminen ja sujuva rikosprosessi ovat tärkeitä lähtökohtia yhteiskunnassa, muttei aina lopputuloksen kannalta paras vaihtoehto. Sen sijaan ennalta estävä toiminta ja varhainen puuttuminen jo ennen kuin rikoksen tunnusmerkistö täyttyy, voi olla nuorille parempi keino ehkäistä tulevia rikoksia. Sovittelulla on siis merkitys sekä tekijälle että uhrille: tekijä joutuu kohtaamaan aiheuttamansa seuraukset ja uhri saa tarvitsemansa hyvityksen. Koskimäki tunnisti sovittelun ison yhteiskunnallisen merkityksen ja potentiaalin ehkäistä nuorten rikosten uusiminen ja mahdollisten väkivallan tilanteiden eskaloituminen nuorten välillä.
Sovittelu tukee koulun perustarkoitusta ja osallisuutta
Samassa teemakokonaisuudessa myös opetusministeri Anders Adlercreutz nosti esille koulujen näkökulmaa sovitteluun esimerkiksi kiusaamiseen liittyvien konfliktien ratkaisussa. Sovittelun kautta voi oppia empatiakykyä, toisen huomioon ottamista ja parhaimmillaan auttaa kiusaamisen kohteeksi joutunutta. Sovittelu voi myös auttaa palauttamaan tekijän osaksi kouluyhteisöä. Osallisuus, jota sovittelutoimintakin edistää, tukee monella tavalla koulun perustarkoitusta. Samalla se lisää kykyjä käsitellä ja etsiä ratkaisuja rauhanomaisesti. Nehän ovatkin kansalaisten perustaitoja.
Sovittelu vaatii nuorelta rohkeutta ja kykyä myöntää tehneensä väärin
Asiantuntijadialogissa jatkettiin keskustelua toimenpideohjelmassa olevista ns. kovista ja pehmeistä keinoista. Osallistujat arvioivat, että todellisuudessa sovittelu ei ole ”pehmeä” keino, vaan se voi olla hyvinkin kova paikka nuorelle. Se jos mikä osoittaa nuorelta todellista rohkeutta eli Koiviston sanoin ”nostaa käsi pystyyn virheen merkiksi” ja ottaa itse vastuuta tekemästään virheestä, konfliktista tai rikoksesta. Lisäksi tekijän tulee olla valmis kohtaamaan henkilö, jota hän on loukannut tai vahingoittanut.
Dialogissa muistutettiin, että jossain vaiheessa nuori palautuu siihen yhteisöön, jonka normit hän on pettänyt – sovittelun kautta se voi tapahtua varhaisemmassa vaiheessa ja tehokkaammin. Myös seuraamuksen täytäntöönpanon jälkeen nuori palaa yhteiskuntaan. Jos kyseessä on ollut vakava henkeen ja terveyteen kohdistuva rikos, tuomion aikana voi olla paikka pohtia myös vakavien rikosten jälkikäsittelyä esimerkiksi omaisten kanssa, jos se sopivaksi arvioidaan ja osapuolet sitä haluavat.
Suomessa sovittelun rooli on tunnustettu myös kansallisessa ohjelmassa nuorisorikollisuuden vähentämiseksi
Toukokuun alkupuolelle osui myös Pohjoismaiden ministerineuvoston rahoituksella Ahvenanmaalla järjestetty RJNord-asiantuntijaseminaari, joka päivitti sovittelun käytön tilannekuvaa, toteuttamisen tapoja, mahdollisuuksia ja haasteita eri Pohjoismaissa. Keskeinen tavoite oli käynnistää pysyvä osaamista ylläpitävä ja kehittävä verkosto pohjoismaisille sovittelutoimijoille. Tapahtumassa käsiteltiin muun muassa sovittelun laatua, sovittelun arvoja ja periaatteita sekä lapsiystävällistä oikeutta. Päivien koonti julkaistaan syyskuussa.
Tanskan, Norjan, Islannin, Ruotsin ja Suomen tilannekuvaa päivitettiin myös siltä osin, kuinka polarisaatio näkyy rikosten lisääntymisessä ja onko sovittelulla ja korjaavalla oikeudella roolia kansallisissa strategioissa ja ohjelmissa.
Rikoksentorjuntaneuvoston puheenjohtaja, Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Sakari Melander kertoi, että huolimatta siitä, että suuri osa nuorista voi hyvin, polarisoituminen on näkyvissä Suomessakin. Huolta on herättänyt nuorten vakavan väkivallan lisääntyminen ja toistuvan ja vakavan rikollisuuden keskittyminen pienelle joukolle nuoria. Suomessa ja Norjassa rikos- ja riita-asioiden lakisääteinen sovittelu on kaikkien käytössä ja sille on pitkät perinteet.
Maakohtaisten esittelyjen jälkeen saatettiin todeta, että Suomessa asiat sovittelun suhteen ovat melko hyvin. Melander summasi, että Suomi voi olla jopa ylpeä ja tyytyväinen, että hallituksen toimenpideohjelmassa nuoriso- ja jengirikollisuuden ehkäisemiseksi sovittelu ja restoratiivinen oikeus on tunnistettu varteenotettavaksi keinoksi nuorisorikollisuuteen puuttumiseen jo varhaisessa vaiheessa ja nähdään, että sen käyttöä kannattaa lisätä. Norja on ehkä askeleen edellä siinä, että restoratiiviset prosessit ja sovittelu on laissa tunnistettuja keinoja nuorten rikosseuraamusvalikoimassa.
Toimenpideohjelmassa on tunnistettu myös se tärkeä asia, että sovittelun käytön mahdollisuutta kannattaa punnita vielä seuraamusselvitysvaiheessakin. Nuoret voivat irtautua rikoksista ja ymmärtää tekojensa seuraukset vasta melko myöhään. Jos vahinkojen korvaaminen seuraamusselvitysvaiheessa on mahdollista, sitäkin kannattaa kehittää, kuten myös työkorvausmahdollisuuksia. Näitä toimenpiteitä edistää myös rikoksentorjuntaneuvoston nuoriso- ja jengijaosto. Yhteisessä keskustelussa todettiin, että toiminnan kehittämiselle on vielä sijaa Suomessakin.
Me kaikki näytämme esimerkkiä lapsille
Ehkä kaikkein tärkein yhteinen viesti on se, mitä omassa elämässä ja kesälomallakin voimme tehdä: jokainen aikuinen omalla esimerkillään siirtää taitoja kuunnella toista, keskustella ja ratkoa konflikteja. Jos ei se onnistu osapuolten kesken, tiedämme ja uskallamme pyytää apua. Myös sovitteluun liittyy poikkihallinnollinen yhteistyö, ja ilman ohjauksia lapsia ja nuoria ei saada saman pöydän äärelle. Niin kotimaisessa kuin pohjoismaisessa seminaarissa keskeinen viesti oli se, haluammeko opettaa lapsille empatiaa ja ongelmanratkaisukykyjä vai häpeää ja rangaistusta.
Hyvää kesää!
Saija Järvinen, neuvotteleva virkamies
oikeusministeriö; rikoksentorjuntaneuvoston sihteeristö