Rikos- ja riita-asioiden sovittelu

Rikos- ja riita-asioiden sovittelu on vapaaehtoinen, maksuton ja lakisääteinen palvelu. Sovittelussa etsitään osapuolten tarpeet huomioivaa lopputulosta, joka usein on sopimus. Asiaa käsitellään koulutettujen ja puolueettomien sovittelijoiden tuella.

Tausta

Sovittelu perustuu korjaavan eli restoratiivisen oikeuden teoriaan. Suomessa rikos- ja riita-asioiden sovittelu käynnistyi yksittäisinä hankkeina jo 1980-luvulla tarkoituksena etsiä vaihtoehtoisia menettelyjä perinteiselle rikosprosessille erityisesti nuorten asioissa.

Sovittelutoiminta sai vuonna 2006 entistä vahvemman aseman, kun laki rikos- ja riita-asioiden sovittelusta (1015/2005) tuli voimaan ja palvelua saataville koko maahan. Sovittelun asema yhtenä kriminaalipolitiikan ja rikoksentorjunnan keinona on myös vahvistunut. Lakisääteinen sovittelu on siirtymässä oikeusministeriön hallinnonalalle Oikeuspalveluvirastoon vuoden 2027 alusta.

Tavoitteet

Sovittelu tarjoaa vaihtoehtoisen, maksuttoman ja luottamuksellisen menettelyn rikos- ja riita-asioiden käsittelemiseksi. Sovittelu perustuu osapuolten vapaaehtoisuuteen.

Tavoitteena on edistää osapuolten välistä vuoropuhelua ja ymmärrystä sekä korjata aiheutunut vahinko. Sovittelu tukee uhrin asemaa antamalla hänelle mahdollisuuden tulla kuulluksi ja vaikuttaa siihen, miten hän haluaa omaa asiaansa käsiteltävän. Erityisesti nuorten kohdalla positiiviseksi ajatellaan, että sovittelussa osapuolet saavat mahdollisuuden osallistua oman asiansa ratkaisuun. Samalla se tarjoaa tekijälle tilaisuuden ottaa vastuuta teoistaan ja hyvittää aiheuttamansa haitta. Sovittelun tavoitteena on ehkäistä uudet rikokset, mikä puolestaan lisää yhteiskunnallista turvallisuutta ja luottamusta.

Sovitteluun ohjautuminen tapahtuu tavallisesti jo esitutkinnan aikana. Sovittelu on kuitenkin mahdollista kaikissa rikosprosessin vaiheissa ja myös sen jälkeen. Sovittelussa ei määrätä teosta seuraamusta eikä se varsinaisesti korvaa rikosprosessia. Sovinto voi kuitenkin johtaa toimenpiteistä luopumiseen tai tuomitsematta jättämiseen. Osapuolten välillä saavutettu sovinto on myös rangaistuksen lieventämisperuste. Sovittelussa voidaan sopia myös rikoksella aiheutettujen vahinkojen korvaamisesta. Sovittelu on usein täysmittaista rikosoikeudenkäyntiä joutuisampi ja siihen voidaan ryhtyä nopeallakin aikataululla osapuolten siihen suostuessa.

Sovittelu soveltuu monenlaisten rikosasioiden käsittelyyn, kuten pahoinpitelyihin, vahingontekoihin, anastusrikoksiin, kunnianloukkauksiin, naapuruuskiistoihin tai koulussa tapahtuneisiin konflikteihin, joissa uhria on loukattu henkilökohtaisesti. Sovittelussa selvitetään tapahtuneen juurisyitä ja seurauksia kokonaisvaltaisesti ja pyritään palauttamaan luottamusta ja ehkäisemään tapahtuman uusiutuminen. Tämä erottaa sovittelun tuomioistuinkäsittelystä, jossa keskitytään ensisijaisesti rikosnimikkeen pohjalta toteennäyttämiseen sekä rangaistuksen mittaamiseen. Rikoksesta vastataan valtiolle, sovittelussa siitä puolestaan vastataan uhrille.

Kohderyhmä

Rikos- ja riita-asioiden sovittelu on tarkoitettu henkilöille, jotka ovat osallisina rikoksessa tai riita-asiassa, ja haluavat käsitellä omaa asiaansa vapaaehtoisesti ja aktiivisesti. Rikosasioiden osalta kohderyhmään kuuluvat siis rikoksen tekijä ja uhri. Myös alaikäisten huoltajat osallistuvat prosessiin. Lapset ja nuoret ovatkin sovittelun tyypillisiä asiakkaita. Tilastojen mukaan sovittelussa väestöön suhteutettuna yliedustettuna ovat 15–17-vuotiaat, rikoksesta epäillyt nuoret miehet.

Menetelmä

Sovitteluprosessin kulku on Suomessa vakiintunut. Sovittelulaki edellyttää, että sovittelun edellytykset, kuten asian soveltuvuus, osapuolten vapaaehtoisuus ja tapahtumainkulun tunnustaminen pääpiirteissään selvitetään. Laki velvoittaa myös sovittelun edellytysten arvioinnin koko prosessin ajan. Jos jokin edellytys ei enää täyty, prosessi keskeytetään. Prosessi voi keskeytyä myös osapuolen toiveesta tai sovittelutoimiston aloitteesta.

Sovittelu voi käynnistyä erillisillä tapaamisilla, jotta osapuolet voivat valmistautua ja pääsevät kertomaan rauhassa oman näkökulmansa sovittelijoille. Prosessin ydin on yhteinen tapaaminen, jossa käsitellään tapahtunutta ja sen seurauksia.

Sovittelijat ohjaavat keskustelua puolueettomasti ja käyttävät erilaisia keskustelun menetelmiä, kuten aktiivista kuuntelua sekä avoimia, restoratiivisia kysymyksiä. Sovittelijat huolehtivat, että keskustelu pysyy asiallisena ja osapuolet tulevat kuulluksi. Keskusteluissa osapuolet voivat käsitellä tunteita, tarpeita ja toiveita, mutta etsiä myös ratkaisuja, kuten hyvityksiä tai korvauksia. Tavoitteena on, että osapuolet ymmärtävät toistensa näkökulmat. Lopuksi osapuolet voivat laatia sopimuksen, joka perustuu heidän omaan tahtoonsa ja vastuisiinsa.

Vaikuttavuus

Restoratiivista oikeutta, osapuolten kokemuksia ja sovittelun vaikutuksia on tutkittu pitkään eri maissa. Suomessa sovittelun uusintarikollisuutta vähentävä vaikuttavuustutkimus on vasta käynnistymässä.

Kansainvälinen tutkimus on osoittanut, että sovittelumenettelyt voivat vaikuttaa sekä osapuolten kokemukseen että rikollisuuden uusiutumiseen. Esimerkiksi vuonna 2025 julkaistun 27 tutkimukseen perustuvan meta-analyysin mukaan sovittelu pienensi yleistä uusintarikollisuutta maltillisesti, paransi uhrien tyytyväisyyttä ja lisäsi uhrien kokemaa oikeudentuntoa verrattuna perinteisiin oikeusmenettelyihin.

Vuodelta 2005 peräisin oleva meta-analyysi viittaa vastaaviin tuloksiin: uhrit ja tekijät olivat tyytyväisempiä, sovitut hyvitykset toteutuivat useammin, ja uusintarikollisuus väheni. Myös vuonna 2018 julkaistu US-DOJ:n ja EU-tutkimusten katsaus raportoi samoja havaintoja: prosessi koetaan oikeudenmukaiseksi.

Tanska on tuottanut korkealaatuisia satunnaistettuja tutkimuksia, joissa sekä sovittelua että laajempia konferenssimalleja arvioitiin systemaattisesti. Uhrit raportoivat vuoropuhelun edistäneen henkistä toipumista enemmän kuin viralliset menettelyt, ja tekijät kokivat prosessin vaikuttavan siihen, kuinka vastuullisiksi he itsensä kokivat.

Suomessa Jauhiainen (2022) on osoittanut, että sovittelu voi tukea asian etenemistä tuomioistuimessa myönteisesti, ja uhrit kokevat prosessin lisäävän oikeudenmukaisuuden tunnetta.

Sovittelun vaikuttavuutta voidaan mitata niin kvantitatiivisilla kuin kvalitatiivisillakin menetelmillä. Uusintarikollisuus on yleisimmin seurattava mittari ja meta-analyyseissa se on määritelty usein uudelleen rangaistuksi tulemisen näkökulmasta. Tyytyväisyyden ja oikeudenmukaisuuden mittareihin vastauksia kerätään usein uhrien ja tekijöiden kysymyksillä, kun taas prosessin kustannustehokkuutta arvioidaan oikeudenhoidon, poliisin ja uhreille koituvien kustannusten sekä kuormituksen kautta. Useissa arvioissa sovittelu havaitaan edullisemmaksi verrattuna perinteisiin menettelyihin. Suomessa sovittelun hinta on noin 500 euroa.

Suomessa THL on seurannut rikos- ja riita-asioiden sovittelutoimintaa tilastollisesti ja kehittänyt sovitteluprosessia laadun varmistamiseksi. Noin 4/5:stä (neljä viidesosaa) sovitteluun otetuista rikosasioista johtaa sopimukseen, joissa sovitaan erilaisista hyvityksistä. Hyvitykset ovat usein rahallisia. Esimerkiksi vuonna 2024 sovitteluissa sovittiin korvauksista yli 2,6 miljoonan euron edestä.

Sovittelu voi säästää paitsi osapuolten, myös rikosprosessiviranomaisten aikaa ja kustannuksia. Se vähentää muiden hyötyjensä lisäksi myös oikeusjärjestelmän kuormitusta. Prosessi kestää tilastojen mukaan keskimäärin vain noin 2,5 kk kun taas tuomioistuimeen pääsyä voi joutua odottamaan jopa vuosia.

Vaikka itse valittu osallistuminen luo jossain määrin valikoitumisvaikutuksen, sovittelu on osoittautunut tehokkaaksi etenkin nuorten tekemien, suhteellisen lievien rikosten yhteydessä. Sen keskeisiä etuja ovat uhrien tyytyväisyys, korvaussopimusten toteutuminen ja prosessin inhimillisyys.

Tutkimusten mukaan sovittelu voi vähentää uusintarikollisuutta, parantaa osapuolten kokemaa oikeudenmukaisuutta ja tukea psyykkistä toipumista. Se tarjoaa mahdollisuuden korjata aiheutunut vahinko ja toipua. Lisäksi se voi vahvistaa yhteisöllisyyttä. Myös THL:n julkaisema rikos- ja riita-asioiden sovittelun asiakaspalaute välittää tietoa siitä, että palvelua pidetään hyödyllisenä ja vaikuttavana.

Menetelmän käyttö Suomessa

Sovittelu on käytössä kaikkialla Suomessa. Sovittelupalvelua tarjosi vuoden 2026 alussa 17 sovittelutoimistoa, joihin ohjattuja asioita arvioi noin 90 ammattihenkilöä. Heidän ohjauksessaan sovitteluun otettuja asioita sovittelee yli 1200 koulutettua vapaaehtoissovittelijaa.

Sovitteluun ohjataan vuosittain noin 13 000–14 000 rikos- tai riita-asiaa. Näistä valtaosa on rikosasioita, ja noin puolet nuorten asioita.
Sovittelu on vakiintunut ja vaikuttava osa suomalaista rikosoikeusjärjestelmää, ja sen kehittäminen jatkuu tutkimuksen avulla sekä viranomaisten ja muiden ammattilaisten monialaisena yhteistyönä.

Lisätietoa

Rikos- ja riita-asioiden sovittelu (THL)

Rikos- ja riita-asioiden sovittelupalvelu (THL)

Bain, K. (2012). Restorative justice and recidivism: A meta-analysis (Master’s thesis). University of Denver.

Council of Europe. (2018). Recommendation CM/Rec(2018)8 concerning restorative justice in criminal matters. Strasbourg: Council of Europe.

Flinck, A (2013) Rakennamme sovintoa - Opas rikosten ja riitojen sovitteluun. Julkari. THL Opas 23.

Fulham, L., Blais, J., Rugge, T., & Schultheis, E. A. (2023). The effectiveness of restorative justice programs: A meta-analysis of recidivism and other relevant outcomes. Criminology & Criminal Justice, 25(5), 1486–1512.

Kyvsgaard, B., van Mastrigt, S., & Gade, C. (2018). Genoprettende retfærdighed og recidiv i Danmark. Samfundsøkonomen, 2018(4), 23–28.

Latimer, J., Dowden, C., & Muise, D. (2005). The effectiveness of restorative justice practices: A meta-analysis. The Prison Journal, 85(2), 127–144.

Laitinen, P., & Lohiniva-Kerkelä, M. (2013). Restorative justice in Finland. In A. Pitsela & E. Symeonidou-Kastanidou (Eds.), Restorative justice in criminal matters: Comparative perspectives (pp. 123–140). Thessaloniki: Sakkoulas Publications.

Mills, L. G., Barocas, B., Butters, R. P., & Ariel, B. (2019). A randomized controlled trial of restorative justice-informed treatment for domestic violence crimes (“Circles of Peace”). Nature Human Behaviour, 3(12), 1284–1294.

Peltonen, L., Haavisto, V., Heinonen, H., & Elonheimo, H. (2022). Suomalaisen sovittelun tila ja mahdollisuudet (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:30). Valtioneuvoston kanslia.

Robinson, G., & Shapland, J. (2008). Reducing recidivism: A task for restorative justice? British Journal of Criminology, 48(3), 337–358.

Suzuki, M. (2023). Victim recovery in restorative justice: A theoretical framework. Criminal Justice and Behavior, 50(12), 1893–1908. https://doi.org/10.1177/00938548231123456

THL. (2023). Rikos- ja riita-asioiden sovittelu – Tilastoraportti 2022. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

THL. (2025). Rikos- ja riita-asioiden sovittelu – Tilastoraportti 2024. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

van Mastrigt, S., Strang, H., Sherman, L. W., Wellnitz, K. B., & Gade, C. (2024). Victim and offender ratings of mediations and restorative justice conferences: Findings from a Danish randomized controlled trial. Victims & Offenders, 19(4), 567–589. https://doi.org/10.1080/15564886.2024.1234567

Wood, W. R., Suzuki, M., & Hayes, H. (2022). Restorative justice in youth and adult criminal justice. In Oxford Research Encyclopedia of Criminology and Criminal Justice. Oxford University Press.