K-0-työ koulun turvallisuutta lisäämässä
Turvalliseen oppimisympäristöön sisältyy oikeus fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen, sekä kokemus henkisestä turvallisuudesta ja osallisuudesta. Turvallisuudentunne mahdollistaa lapsen ja nuoren kasvamisen omana itsenään. Hänellä on mahdollisuus onnistua, mutta myös lupa erehtyä ja mokata, ilman muiden naurua ja pilkkaa tai opettajan väheksyntää. Hän voi puhua asioistaan koulun aikuisille tulematta tuomituksi tai ohitetuksi ja tuntea yleistä turvallisuutta myös luokkahuoneen ulkopuolella.
Jos lapsi kokee, ettei koulu ole turvallinen paikka, hän ei viihdy siellä – eikä silloin myöskään opi. Turvaton oppimisympäristö vie ajatukset sekä tunteet pois opetuksesta. Kun aivot ja aistit ovat jatkuvasti valppaina, uuden oppiminen ei ole mahdollista. Lapsi, joka joutuu jatkuvasti kiusatuksi tai jätetään huomiotta, elää päivittäin taistele tai pakene -tilassa. Todellinen pakeneminen tästä tilanteesta ei kuitenkaan usein ole mahdollista. Lapsen koulupoissaolot kasvavat tai lapsi jättäytyy kokonaan pois koulusta kokemansa ahdistuksen vuoksi.
Kokemus kiusaamisesta jatkaa kasvuaan
Yksi merkittävin lasten turvallisuuden tunnetta heikentävä tekijä on kiusatuksi joutuminen. Kiusaamisen määritellään olevan toistuvaa ja tarkoituksenmukaista aggressiivista toimintaa, jossa valtasuhteet ovat epätasapainossa. Kiusaamisen kohteeksi joutuneella on tunne häneen kohdistuvista toistuvista teoista, jotka eivät lopu kehotuksista huolimatta.
Kiusaaminen ilmenee fyysisenä ja henkisenä väkivaltana, joka voi olla suoraa tai epäsuoraa käyttäytymistä. Suoralla kiusaamisella tarkoitetaan näkyvissä olevia tekoja kuten haukkumista tai lyömistä. Epäsuoralla tarkoitetaan mm. katseita, eleitä ja ilmeitä sekä huomiotta jättämistä. Ulkopuolisen on haastava havaita epäsuoraa kiusaamista ja siten myös puuttua. Tätä vaikeuttaa usein myös se, etteivät lapset kerro kokemuksistaan aikuisille.
Viimeisimmän kouluterveyskyselyn (2023) mukaan vain noin kolmasosa yläkouluikäisistä oli kertonut kiusaamisesta koulun aikuiselle. Sama tutkimus nostaa esiin, että toistuvan kiusaamisen kokemus jatkaa yhä kasvuaan. Yläkouluikäisistä kahdeksan prosenttia kertoi kokeneensa kiusaamista kerran tai useammin viikossa. Reilu 14 prosenttia koki kiusaamisen olevan ulossulkemista ja yli 12 prosenttia tunsi heikkoa osallisuutta yhteisössään. Kysely osoittaa, että lähes 18 prosenttia yläkouluikäisistä on kokenut fyysistä uhkaa kouluarjessaan. Luottamus siihen, että aikuiset puuttuvat kiusaamiseen, on heikkoa. Myös syy sille miksi aikuisille ei kerrota kiusaamisen kokemuksista saattaa johtua juuri luottamuksen puutteesta. Noin 33 prosenttia yläkouluikäisistä kokee, että kiusaaminen jatkui tai jopa paheni sen jälkeen, kun asiasta oli kerrottu koulun aikuisille.
Koulun turvallisuutta ja turvallisuudentunnetta uhkavat kiusaamisen monet muodot, vaikkeivat kaikki teot tapahtuisi koulupäivän aikana. Väkivalta ja sen kuvaaminen tai katsominen vaikuttavat olevan huolestuttavalla tavalla osa lasten arkea. Nuorisorikollisuuskyselyn (2024) mukaan yli 60 prosenttia kertoi nähneensä kiusaamisväkivaltavideon toisesta nuoresta ja yli 22 prosenttia oman koulun oppilaasta. Verkossa kiusattua kiusataan usein myös kasvotusten ja kasvokkain kiusattuja kiusataan usein myös verkossa. Verkossa tapahtuva kiusaaminen, valheiden tai videoiden levittäminen, ei siis ole irrallinen ilmiö muusta kiusaamisesta.
Kiusaamisilmiöön on puututtava monialaisesti
Aseman Lasten kiusaamiseen ja kouluväkivaltaan puuttuva K-0-työ on vahvasti monialaiseen verkostoyhteistyöhön nojaavaa sekä huoltajat osallistavaa työtä. K-0, selvittämättömiä konflikteja nolla, on visiomme siitä, kuinka yhdenkään tilanteen ei tulisi jäädä selvittämättä. Selvittämättömät konfliktit kasvavat, monimutkaistuvat ja johtavat kärjistyessään koston kierteisiin.
Kiusaaminen ja kouluväkivalta ovat etenkin pitkittyessään pysyviä jälkiä jättävä trauma, niin lapselle kuin tämän perheelle. Usein kiusaaminen pääsee pitkittymään, kun puuttumisessa epäonnistutaan tai se sivuutetaan kokonaan.
Perinteiset kiusaamiseen puuttuvat mallit nojaavat prosessiin, jossa selvittämisen ja puuttumisen toimenpiteet kohdistuvat yksilöön ja usein huoltajat sivuutetaan. Kiusaamisen yhteisöllisiä vaikutuksia ei huomioida, harvoin juurisyitä ennätetään selvittää. Osapuolet puhutetaan ja sovinto tehdään aikuisjohtoisesti, jolloin osapuolet eivät välttämättä pääse aidosti kohtaamaan toisiaan. Pakotetut anteeksipyynnöt harvoin tuovat vaikuttavia lopputuloksia.
Vuonna 2024 K-0-työssä työskenneltiin valtakunnallisesti 605 lapsen ja 442 huoltajan kanssa. Noin 70 prosentissa työskentelyitä konflikti oli ennen K-0-toimintaan ohjautumista laajentunut alkuperäisestä ja kiusaaminen oli jatkunut aiemmista toimenpiteistä huolimatta jopa vuosia.
Pitkittyneen kiusaamisen selvittämisessä tarvitaan aikaa, eikä siinä saa hätiköidä ja tehdä nopeita ajattelemattomia toimenpiteitä. K-0-työssä jokainen osapuoli kohdataan erikseen ja arki pyritään turvaamaan yksilöllisin tukitoimin selvittelyn alkumetreiltä saakka. Toimenpiteet rakennetaan aina tapauskohtaisesti eikä yhteen pöytään saattaminen ole itsestäänselvyys. Tuloksekas selvittäminen edellyttää taustatekijöiden sekä tapahtumien aiheuttamien seurausten, tunteiden ja tarpeiden huomioimista. Lapselle on luotava turvallisuuden tunne ja luottamus siitä, ettei aikuinen toimi ilman, että lapsi on siitä ennakkoon tietoinen.
Kiusatuksi tulleiden lasten huoltajat ovat usein kriisissä lapsen kiusaamisen johdosta ja myös heidät on otettava mukaan tilanteen selvittämiseen alusta saakka. Huoltajan aidosti kohdatuksi ja kuulluksi tuleminen auttaa huoltajaa omien tunteiden käsittelyssä ja mahdollistaa siten kyvyn tukea omaa lasta tilanteessa. Myös huoltajalla itsellään saattaa olla kiusatuksi tulemisen kokemuksia, jotka nousevat pintaan oman lapsen kiusaamisen kautta. Liki 90 prosentissa K-0-työskentelyistä, aiempaan selvittämisen epäonnistumiseen oli vaikuttanut luottamuksen puute kodin ja koulun välillä.
K-0-työstä apua haastaviin kiusaamistapauksiin
K-0-työ soveltuu pitkittyneisiin, monisyisiin ja vakaviin kiusaamistilanteisiin, joissa muiden yksittäisten toimijoiden, kuten koulun, olemassa olevat keinot on jo käytetty. K-0 ei korvaa koulujen käytössä olevia puuttumisen keinoja vaan vahvistaa niitä tuomalla mukaan koulun ulkopuolisen konfliktiratkaisun ammattilaisen sekä verkosto- ja perhetyöllistä osaamista.
Huoltajien ja koulun lisäksi kiusaamiseen puuttuminen edellyttää usein ympärilleen useita eri ammatillisia toimijoita, kuten poliisi, sosiaalipalvelut, nuorisopalvelut tai vapaa-ajan harrastustoimijat. Vuonna 2024 K-0-työskentelyssä olleista tilanteista noin puolesta oli tehty rikosilmoitus, lähes kaikissa lastensuojeluilmoitus ja usein kiusaamista tapahtui myös vapaa-ajalla. K-0 työssä tehdäänkin vahvaa yhteistyötä viranomaisten kanssa, erityisesti alle 15-vuotiaiden lasten konflikteissa. K-0 toimii puolueettomana selvittäjänä, joka kokoaa tilanteen ympärille tarvittavat toimijat ja tarvittaessa johtaa yhteistä prosessia, jossa kaikki tietävät mitä tehdään ja ennen kaikkea, kuka tekee.
Konfliktien ratkaiseminen edellyttää yhteistyötä, yhteistä ymmärrystä, aikaa ja ammattitaitoa – kukaan ei voi hoitaa sitä yksin. Näin varmistetaan, että kaikki konfliktit selvitetään.
Emmi Wallin & Anne Toivonen
Kirjoittavat työskentelevät Aseman Lapset ry:ssä. Wallin toimii konfliktityön päällikkönä tiimissä, joka työskentelee moninaisten nuorten konfliktien, kiusaamisen ja väkivallan parissa. Toivonen toimii nuorten konfliktien sovittelijana ja kehittäjänä katusovittelutoiminnassa.
---
Mitä on K-0-työ?
K-0 on Aseman Lasten kehittämä ja rekisteröimä työmuoto vakavaan ja pitkittyneeseen kiusaamiseen puuttumiseksi. Työtä toteutetaan tällä hetkellä kymmenessä eri kunnassa ympäri Suomen. Aseman Lapset vastaa kouluttamisesta ja tuesta K-0:n käyttöönottaviin kuntiin. Kunnat muodostavat valtakunnallisen K-0 kiusaamiseen ja kouluväkivaltaan puuttuvan työn verkoston.
Kuva: Riikka Kostiainen