Kouluväkivalta johtaa lopulta harvoin tuomioon
Tutkimme haitallisten lapsuudenkokemusten seurauksia ja ehkäisyn keinoja koskevassa ACElife-hankkeessa alaikäisten välisen väkivaltarikollisuuden etenemistä rikosprosessissa esitutkinnan rajoittamispäätösten ja syyttämättäjättämispäätösten perusteella ja väkivaltarikoksista käräjäoikeuksissa tuomittavia rangaistuksia.
Alaikäisten välinen väkivalta koulussa
Kouluväkivallalla viitataan yleensä oppilaiden väliseen väkivaltaan. Karoliina Suonpään, Anna Raesten ja Kaisla Saartenojan tutkimuksen (2024) mukaan alaikäisiin nuoriin kohdistuvista rikoksista useat tapahtuvat kouluympäristössä ja nuoriin kohdistavat eniten väkivaltaa toiset nuoret. Alaikäisten välisessä väkivallassa kyse on aina samalla lapseen kohdistuvasta väkivallasta ja alaikäisen tekemästä väkivallasta.
Lapseen kohdistuvilla rikoksilla viitataan usein aikuisen henkilön lapseen kohdistamiin rikoksiin. Lapsiasianomistajaa koskeva sääntely ja erityisesti poliisin lapsirikostutkinta on kehitetty näitä tilanteita varten, jotta lapselle ei aiheutuisi lisäkärsimystä prosessista, näyttö rikoksesta voitaisiin hankkia lapsen etu huomioon ottaen ja lapsi ohjata tukipalveluiden ja avun piiriin. Lapsiasiavaltuutetun mukaan nuorten välistä väkivaltaa ei kuitenkaan aina tunnisteta lapseen kohdistuvaksi väkivallaksi ja tällöin myös rikosprosessissa keskitytään helposti rikoksesta epäillyn alaikäisyyteen.
Myös alaikäisen tekemäksi epäiltyjen rikosten tutkintaan on perustettu erillisiä nuorisorikoksiin erikoistuneita tutkintaryhmiä. Tavoitteena on mm. nopea ja kasvattava puuttuminen nuoren tekoon, rikoskierteen katkaiseminen ja ohjaaminen oikeanlaisen avun piiriin.
Koulu on lapselle tärkeä elinympäristö
Koulu on lapselle tärkeä elinympäristö, jossa hän viettää ison osan arkipäivistään. Suomessa vakinaisesti asuvat lapset ovat oppivelvollisia, joten lähes kaikki lapset käyvät koulua. Oppilailla ja opiskelijoilla on erityisiä oikeuksia suhteessa kouluun, esimerkiksi oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön niin perusopetuksessa, lukiossa kuin ammatillisessa oppilaitoksessakin. Lisäksi YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus takaa lapselle oikeuden olla joutumatta minkäänlaisen väkivallan tai kaltoinkohtelun kohteeksi. Koulu on velvollinen turvaamaan nämä oikeudet jokaiselle opetukseen osallistuvalle.
Oppilaitoksilla on opetustehtävän ohella kasvatustehtävä: lapsia ja nuoria tulisi mm. ohjata toisen ihmisoikeuksia, kuten psyykkistä ja fyysistä koskemattomuutta kunnioittavaan toimintaan. Myös oppilaalla on velvollisuus käyttäytyä muita kiusaamatta ja muiden turvallisuutta ja terveyttä vaarantamatta. Tämän saavuttamiseksi kouluilla on käytettävissään erilaisia kurinpitokeinoja. Väkivaltaan puututaan tarvittaessa myös rikosoikeudellisin keinoin.
Kouluilla on velvollisuus ilmoittaa väkivallasta poliisille
Koulun henkilökunnalla on lastensuojelulain 25 §:ssä säädetyin tavoin ilmoitusvelvollisuus poliisille, jos he epäilevät, että lapseen on kohdistunut seksuaali- tai väkivaltarikos. Tekijän ikää ei ole rajoitettu ja Opetushallitus opastaa ilmoittamaan myös alle 15-vuotiaiden tekemät rikostunnusmerkistön täyttyvät teot poliisille.
Alle 15-vuotiaan tekemäksi epäillyn rikollisen teon vuoksi esitutkinta kuitenkin suoritetaan vain harvoin eli ilmoitus ei useinkaan johda asian laajempaan selvittämiseen. Kouluissa joudutaan silti harkitsemaan, milloin ja millaisista alaikäisten välisistä teoista ilmoitetaan poliisille ja lastensuojelulle ja milloin riittää asian käsitteleminen koulussa. Nykyisin yhä useammin epäillystä fyysisestä väkivallasta ilmoitetaan poliisille.
Kouluväkivaltaa käsitellään erityisesti esitutkinnassa
Kaikki kouluväkivallasta tehdyt ilmoitukset eivät johda rikosprosessiin, vaan ennen esitutkinnan käynnistämistä poliisi seuloo joukosta pois ne ilmoitukset, joiden perusteella ei ole syytä epäillä rikosta. Lapseen kohdistuvissa rikosepäilyissä, kuten myös alaikäisten tekemäksi epäillyissä rikoksissa asian selvittämistarve on kuitenkin korkea.
Kun kouluväkivalta on alaikäisten välistä väkivaltaa, on rikosprosessi toimitettava kiireellisesti.
Suomessa alaikäisten tekemäksi epäillyt rikokset käsitellään samassa järjestyksessä kuin aikuisten tekemäksi epäillyt rikoksetkin. Kun kouluväkivalta on alaikäisten välistä väkivaltaa, on rikosprosessi toimitettava kiireellisesti. Esitutkinnassa lasta on kohdeltava hänen ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla, ja kaikessa lasta koskevassa viranomaistoiminnassa on otettava huomioon lapsen etu.
Esitutkinta on kouluväkivallassa keskeisin rikosprosessin vaihe, sillä kaikki epäilyt kulkevat esitutkinnan kautta, poliisi usein tapaa osapuolet henkilökohtaisesti ja sen aikana asian selvittämiseen voi osallistua sosiaalitoimi sekä muita moniammatillista tukea antavia tahoja. Esitutkinnan aikana poliisi selvittää rikosepäilyä muun muassa kuulustelemalla osapuolia. Myös alaikäisten huoltajilla on yleensä oikeus olla läsnä kaikissa esitutkintatoimenpiteissä ja saada tietoa tutkinnan etenemisestä, joten hekin tulevat heti prosessin alussa kytketyiksi asian selvittämiseen.
Kaikki rikosasiat eivät etene rikosprosessissa tuomioistuimeen asti. Todellisuudessa poliisille ilmoitetuista 15–17-vuotiaan tekemäksi epäillyistä rikoksista iso osa tippuu prosessista pois ennen oikeudenkäyntiä. Näissä tilanteissa puhutaan toimenpiteistä luopumisesta eli joko poliisi jättää asian ilmoittamatta syyttäjälle tai syyttäjä tekee esitutkinnan rajoittamispäätöksen tai syyttämättäjättämispäätöksen. Vaikka asia etenisi tuomioistuimeen, voi vielä tuomioistuinkin luopua toimenpiteistä eli jättää tekijän rankaisematta.
Tarkastelimme erikseen kouluväkivaltaa koskevia esitutkinnan rajoittamispäätöksiä ja syyttämättäjättämispäätöksiä sekä väkivaltarikoksista käräjäoikeuksissa annettuja tuomioita. Tämän aineiston perusteella kouluväkivalta näkyy myös tuomioistuimissa, mutta se ei nouse mitenkään merkittävään rooliin nuorten välisen väkivallan kokonaisuudessa.
Tämä kertonee siitä, että kouluissa tehtävä vakava fyysinen väkivalta on harvinaista ja usein nuorten välinen väkivaltarikollisuus johtaa sovinnon myötä toimenpiteistä luopumiseen. On myös mahdollista, ettei nuorten välistä pitkittynyttä ja toistuvaa väkivaltaa tunnisteta. Sen sijaan koulun pihalla tai sen ympäristössä kouluajan ulkopuolella tapahtuvaa väkivaltaa käsiteltiin käräjäoikeuksissa varsinaista kouluväkivaltaa useammin.
Toimenpiteistä luopuminen kouluväkivallassa
Kouluväkivallan käsittelyssä korostuu koulun rooli riitojen ratkaisussa ja sovittelussa, vaikka asia olisikin siirretty poliisin tutkittavaksi. Jos asia on soviteltu ja tekijä on pyytänyt anteeksi, syyttäjä tekee useimmiten toimenpiteistä luopumista koskevan päätöksen kohtuusperusteella. Tämä tulee esille myös tutkimusaineistostamme. Nuorten kohdalla sovittelu sopii hyvin ideaaliin, jonka mukaan nuorten tekoihin tulisi puuttua nopeasti ja kasvatuksellisesti.
Toinen asia, joka kouluväkivallan käsittelyssä toistuu, on huoltajien rooli asian selvittämisessä ja sovittelussa. Toimenpiteistä luopumisen perusteluissa kuvataan huoltajien aktiivista osallistumista tilanteen selvittämisessä.
Kolmantena asiana nousee esille rikosprosessin kesto ja rikosepäilystä kulunut pitkä aika. Myös tämä tuotiin esille etenkin syyttämättäjättämisen perusteluissa.
Esitutkinnan rajoittamispäätöksissä kouluväkivalta näyttäytyy 1) kavereiden välisenä nahisteluna, joka on joko mennyt yli tai koulun henkilökunta on ymmärtänyt tilanteen väärin ja 2) toiseen henkilöön kohdistuvana äkillisenä tahallisena väkivalta, jonka taustalla joko on tai ei ole pidempi aikaista kiusaamista. Syyttämättäjättämispäätöksissä kouluväkivalta näyttäytyy kohdan 2 mukaiselta toiminnalta eli äkilliseltä toiseen kohdistuneelta väkivaltaiselta hyökkäykseltä, joka tapahtuu nyrkein lyömällä, tönimällä tai maahan kaatamalla.
Uhrin oikeudet pitäisi huomioida
Alaikäisten välisen väkivallan selvittämisessä tulisi kiinnittää huomioita myös rikoksen uhriin. Väkivallan taustalla voi olla huomaamatta jäänyttä pitkäaikaista kiusaamista, joka tekee uhrista erityisen haavoittuvan. Mikäli väkivallan selvittämisessä kiinnitetään huomioita ainoastaan tekohetkeen, voi sen taustalla olevat syyt jäädä huomioimatta. Tällöin toistuvan kiusaamisen ja alistamisen uhri voi joutua yksin vastuuseen väkivallasta, mikäli hän on se osapuoli, joka syyllistyy fyysiseen väkivaltaan. Toisaalta uhrin provosoiva käytös voidaan ottaa huomioon harkittaessa toimenpiteistä luopumisesta, sillä sen voidaan katsoa vähentävän tekijän syyllisyyttä.
Elisa Silvennoinen & Tarja Koskela
Kirjoittajat toimivat yliopistonlehtoreina Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella.
Lähteet:
Pandemian varjossa kohti maapallon tulevaisuutta: Lapsiasiavaltuutetun vuosikertomus 2020.
Karoliina Suonpää, Anna Raeste, Kaisla Saartenoja: Nuorten rikoskäyttäytyminen ja uhrikokemukset 2024, Katsauksia 64/2024, Helsingin yliopisto.
Tarja Koskela, Elisa Silvennoinen, Mikko Aaltonen, Nuorten väliset rikokset rikosprosessissa – syyttäjän päätös toimenpisteistä luopumisesta. Oikeus 1/2024.
Kiusaamisen vastainen työ kouluissa ja oppilaitoksissa, Oppaat ja käsikirjat 2020:3A, Opetushallitus.
Kuva: Pixabay