Opetuksen järjestäjän omavalvonta oppilaitosturvallisuuden takeena
Hyvä työrauha ja oppimista tukeva toimintakulttuuri ovat opiskelun perusedellytyksiä. Oppilaitosturvallisuuden keskiössä ja tarkoituksena on toiminnan jatkuvuus, turvallisuus ja vaatimustenmukaisuus. Oppilaiden kokemuksella koulun turvallisuudesta tai turvattomuudesta on yhteys oppimistuloksiin (Amsalu – Belay 2024). Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen.
Oppilaitosturvallisuuden kehittämiseen voidaan kytkeä ajatuskoe siitä, miltä oppivelvollisuuskoulu näyttäisi tilanteessa, jossa toimintaa tarkasteltaisiin työturvallisuuslain näkökulmasta. Ajatuskokeeseen liittyy vahvat laatuvaatimukset sekä viranomaisen valvontamekanismit. Kronlöf ym. toteavat, että työelämän lainsäädännön näkökulmasta oppivelvollisten oikeuksien turvaaminen on alkeellisella tasolla (Kronlöf ym. 2024). Perusopetuksen valvonnan puutteeseen on jo aikaisemmin kiinnitetty huomiota (Mäntylä & Karjalainen 2022).
Aluehallintovirasto valvomaan oppilaiden oikeuksia
Hallitus on esittänyt, että aluehallintovirastoille tulisi oikeus oma-aloitteisesti tutkia, onko perusopetuslaissa tarkoitettu opetus järjestetty lain mukaisesti. Hallituksen esityksen (HE 212/2024) mukaan opetuksella tarkoitettaisiin opettajan antaman opetuksen lisäksi myös muita oppilaan oikeuksia kuten oikeutta henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen, oikeutta yhdenvertaiseen ja tasa-arvoiseen kohteluun, lapsen edun ensisijaisuutta, oikeutta saada opetussuunnitelman mukaista maksutonta opetusta, riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea sekä oikeutta opiskeluhuoltoon ja oppilaanohjaukseen, oikeutta turvalliseen opiskelu-ympäristöön, oikeutta osallisuuteen, oikeutta koulumatkaetuun, oikeutta majoitukseen, oikeutta tapaturman hoitoon ja terveydenhuoltoon ja oikeutta ruokailuetuun. Lakiin lisättäisiin myös säännökset aluehallintovirastojen käytettävissä olevista sanktioista.
Koska kunnilla ja kouluilla on varsin vahva ja itsenäinen päätäntävalta opetuksen järjestämisessä, muodostuu siitä vaatimuksia omavalvonnan toteuttamiseen. Omavalvontasuunnitelman muoto on vapaasti valittavissa, ja sen voi halutessaan sisällyttää osaksi toiminnan muita dokumentteja, kuten turvallisuusasiakirjaa. Suunnitelmassa tulisi kuvata kohteen toiminta sekä toimintaan liittyvät riskitekijät ja niiden ennaltaehkäisy. Omavalvonnan toimia voidaan toteuttaa esimerkiksi laatimalla erilaisia suunnitelmia, kuten opetussuunnitelma tai suunnitelma kurinpitokeinojen ja kasvatuskeskustelun käyttämisestä ja menettelytavoista, sekä arvioimalla niiden toteutumista.
Omavalvontaan liittyvää sisältöä tulee myös terveydensuojelun ja ympäristöterveyden sääntelykehikosta. Eduskunnan oikeusasiamies on todennut, että asianmukainen rajoitustoimenpiteiden käytön kirjaaminen on edellytys sille, että perusoikeuksien kuten ihmisarvoisen kohtelun, henkilökohtaisen vapauden, koskemattomuuden ja turvallisuuden turvaamisesta voidaan jälkikäteen varmistua (EOAK/3176/2020).
Kirjaamisessa vakavia puutteita
Lakiin perustuva kirjaamis- ja raportointivelvoite on mitä merkittävintä omavalvontaa. Perusopetuslain mukaan oppilaan poistamistilanteessa voimakeinojen käyttöön turvautuneen opettajan tai rehtorin tulee antaa kirjallinen selvitys tapahtuneesta opetuksen järjestäjälle. Kirjallinen selvitys tulee laatia myös tilanteessa, jossa voimakeinoja on käytetty otettaessa haltuun esineitä tai aineita. Lisäksi oppilaan tarkastaminen ja esineiden ja aineiden haltuun ottaminen tulee kirjata. Opetuksen järjestäjän tulee myös seurata kurinpidollisten ja kasvatuksellisten toimenpiteiden käyttöä ja niiden kehittymistä.
Kirjoittaja laati tietopyynnön 10 suurimmalle kunnalle, jossa pyydettiin toimittamaan kunnan perusopetuksen oppilasmäärä lukuvuodelta 2023–2024. Lisäksi pyydettiin samalta ajalta tiedot kasvatuskeskustelujen, jälki-istuntojen, opetukseen osallistumisen epäämisien, esineen tai aineen haltuunottojen, määräaikaisten erottamisien sekä perusopetuslain mukaisten voimakeinojen ja muiden voimakeinojen (hätävarjelu/pakkotila) käyttömääristä. Saaduista vastauksista ilmeni, että useat opetuksen järjestäjät eivät seuranneet lainkaan tietopyynnössä yksilöityjen tietojen keräämistä tai heillä ei ollut siihen soveltuvaa tietojärjestelmää. Tietopyynnöt esitettiin kuntien kirjaamoihin 6.1.2025 ja uusittiin 1.2 ja 23.3.2025.
Taulukko 1. Vertailu 10 suurimman kaupungin oppilaisiin kohdistuvien toimenpiteiden kirjauksista (pdf-liite avautuu eri ikkunaan).
Omavalvonnan alaan tulee liittää myös erilaiset turvallisuushavainnot ja tapaturmatilanteet. Vaara- ja poikkeamatilanteiden käsittelyn tarkoitus on mahdollistaa oppilaitoksen turvallisuuden kehittyminen. Systemaattisella ja laadukkaalla turvallisuushavaintojen raportoinnilla on merkitystä riskien arvioinnille ja oppilaitosturvallisuuden kehittymiselle. Raportointi auttaa ylläpitämään tietoisuutta toimintaan liittyvistä riskeistä (Rikander 2023).
Huolimatta siitä että tapaturmien valtakunnalliseen tilastointiin oppilaitoksissa on kiinnitetty huomiota muun muassa kansanedustaja Lenita Toivakan vuonna 2008 esittämässä kirjallisen kysymyksessä (362/2008 vp), ei kattavaa tapaturmatilastointia ole vieläkään saatavissa. Yli kolmanneksella (36 %) perusopetuksen oppilaitoksista ei ole kirjallista toimintamallia tapaturmien ehkäisemiseen (THL 2020). Saatavilla olevien tietojen mukaan oppilaitoksissa tapahtuvat tapaturmat ovat pääosin lieviä ruhjeita, avohaavoja, mustelmia, nyrjähdyksiä tai venähdyksiä. Erilaiset tapaturmat ovat varsin yleisiä, sillä joka kymmenes perusopetuksen oppilas joutuu tapaturmaan vuoden aikana (THL 2018). Perusopetuksen rehtoreiden kokemuksen mukaan (N=833) vuosina 2015–2016 suomalaisista kouluista 43 prosentissa oppilas oli saanut vamman väkivallan vuoksi (Näsi ym. 2017).
Sähköinen turvallisuusilmoituslomake kaikkiin kouluihin
Tutkijat Leino ja Lindfors ovatkin suositelleet, että kansallisella tasolla otettaisiin käyttöön sähköinen turvallisuusilmoituslomake jokaiseen kouluun (Leino & Lindfors 2024). Valtakunnallinen ja yhtenäinen seurantatapa mahdollistaisi laadukkaat tutkimusasetelmat, jopa eri aineistojen eksploratiivisen yhdistämisen (Lehtonen, Sutela & Rikander 2024).
Taulukossa 2 on esitelty turvallisuushavaintojen luokittelumalli. Kyseinen malli on luotu aineistolähtöisesti Tampereen kaupungilla, jossa asiakasturvallisuushavaintoja on kerätty syksystä 2023 lähtien. Luokittelumallin taustalla on 12 kuukauden aikana kerätty aineisto, joka on kattanut 1 336 asiakasturvallisuuteen liittyvää havaintoa.
Ylimmällä rivillä on kuvattuna tapahtumaan liittyviä juurisyitä, joiden alla on tapahtumaan liittyvä tarkenne. Turvallisuushavaintoa käsittelevä esihenkilö arvioi kirjallisen tapahtumakuvauksen perusteella tapaukseen soveltuvat juurisyyt ja tarkenteet. Näitä voi yhdessä tapauksessa olla useampia. Järjestelmä mahdollistaa ajantasaisen tilannekuvan, ilmiöiden tunnistamisen ja reagoinnin sekä tietojohtoisen laatukehittämisen. Turvallisuushavaintojen kirjaamisvelvoite rakentuu toiminnanharjoittajan omavalvontavelvoitteen kautta.
Taulukko 2. Turvallisuushavaintojen luokittelumalli, Rikander 2025 (pdf-liite avautuu eri ikkunaan).
Tilastoista muutoksiin
Vahingoista oppimisen haasteet voivat liittyä siihen, että vahinkoja sattuu toistuvasti, niistä ei kerätä tietoa aktiivisesti tai syntymekanismeja ja juurisyitä ei tunnisteta. Kyse on tällöin tietoisuusongelmasta. Jos tapahtumien suuri määrä ja sietämisen kulttuuri on ongelma, myös yksittäiset tapahtumat aiheuttavat omat haasteensa, sillä niitä ei ole mahdollista verrata aikaisemmin kerättyyn tietoon. Tätä sanotaan määräongelmaksi. Jos organisaatiossa kuitenkin kerätään systemaattisesti tietoa, voi ongelmana olla se, että turvallisuushavaintolomakkeen täyttämisen jälkeen ei tapahdu mitään konkreettista. Syntymekanismit ja juurisyyt jäävät selvittämättä ja riskienarviointi jää päivittämättä. Vahinkojen seurannaisvaikutuksia ei myöskään havaita. Tätä kutsutaan laatuongelmaksi.
Edellytys tehokkaalle oppilaitosturvallisuudelle on systemaattinen tiedonkeruu, riskiarviointi sekä viranomaisvalvonnan vahvistaminen.
Oppilaitosturvallisuus on olennainen osa opiskelijoiden oikeuksien ja hyvinvoinnin turvaamista. Omavalvonnalla ja sen laatuvaatimusten täyttämisellä on keskeinen rooli turvallisuuden ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Nykyiset omavalvontakäytännöt ja valvontamekanismit ovat puutteellisia monilta osin. Edellytys tehokkaalle oppilaitosturvallisuudelle on systemaattinen tiedonkeruu, riskiarviointi sekä viranomaisvalvonnan vahvistaminen.
Opetushallituksen tulisi ohjeistaa, että kaikkiin kouluihin tulisi ottaa käyttöön valtakunnallinen ja yhtenäinen turvallisuusilmoituslomake, joka mahdollistaisi kattavan ja ajantasaisen tilannekuvan. Kouluihin tulisi luoda kirjalliset toimintamallit tapaturmien ja turvallisuushavaintojen ehkäisemiseen sekä panostaa havaintojen kattavaan tilastointiin. Koulutuksen järjestäjien tulee aktiivisesti seurata ja dokumentoida turvallisuuteen liittyvät toimenpiteet sekä niiden vaikutukset, jotta oppilaiden oikeudet turvalliseen oppimisympäristöön voidaan turvata tehokkaasti.
Henri Rikander
Kirjoittaja on OTT, poliisioikeuden dosentti ja työskentelee turvallisuuspäällikkönä Tampereen kaupungilla, turvallisuusalan konsulttina ja tietokirjailijana.
Lähteet voi pyytää kirjoittajalta.
Kuva: Pixabay