Ryhmäsuhteisiin liittyvät ongelmat ratkeavat ryhmätason toimenpiteillä
Nuoruus on kronologisen tai kehityksellisen iän ohella institutionaalinen asema. Nuoruusvuosina irtaudutaan lapsuuden perheistä ja ollaan vapaita itse perustettujen perheiden sekä työmarkkinoiden kaltaisista aikasyöpöistä. Samaan aikaan nuoria ohjataan tiloihin, joissa on runsaasti muita nuoria. Esimerkiksi kouluissa, nuorisotiloilla ja monissa harrastuksissa ollaan jatkuvasti tekemisissä toisten nuorten kanssa. Nuoret myös hakeutuvat toistensa seuraan ja ikätovereiden kanssa vietetty aika on arvokasta.
Vahva ikätoverisosiaalisuus tarkoittaa sitä, että nuorten hyvinvointia on syytä tarkastella yksilöllisten ominaisuuksien ja yhteiskunnallisten asemien ohella kaveri- ja ryhmäsuhteiden näkökulmista. Kouluun mennään tai ollaan menemättä pääosin kavereiden takia. Uusi harrastus on helpompi aloittaa, jos mukana on jo tuttuja. Sama koskee monia ongelmallisia ilmiöitä. Koulukiusaaminen saa oikeutuksensa luokkayhteisöissä ja huomattava osa nuorten rikoksista tehdään yhdessä toisten nuorten kanssa.
Kuka kiinnittäisi huomiota nuorten kaveri- ja ryhmäsuhteisiin kouluissa?
Nuorisobarometriaineistojen perusteella on kerta toisensa jälkeen havaittu, että kaverisuhteet ovat nuorille yksi tärkeimmistä – ellei tärkein – koetun hyvinvoinnin osatekijä. Tästä huolimatta on olemassa vain yksi ammattikunta, jonka työn ensisijainen kohde on nuorten suhteet toisiin nuoriin. Suomalaisen nuorisotyön keskeisin tehtävä on ollut ”tilojen luominen” nuorille. Tällöin tavoitteena on edistää sellaisten ryhmien muodostumista, joissa nuoret voivat toimia toisiaan kunnioittavilla, opettavaisilla ja hauskoilla tavoilla samalla uusiin ihmisiin tutustuen.
Tiloja luovasta otteesta on muodostunut myös koulunuorisotyön pääasiallinen tehtävä erityisesti yläkouluissa. Viimeisten vuosien aikana sekä kunnat että valtionhallinto ovat panostaneet koulunuorisotyöhön. Valtakunnallisesti kuntien palkkalistoilla on tällä hetkellä noin 500 koko- tai osa-aikaista koulunuorisotyöntekijää. Nuorisotyöntekijöitä työskentelee korkeakouluja lukuun ottamatta kaikilla koulutusjärjestelmän askelmilla, mutta selvästi eniten resursseja on kohdennettu yläkouluikäisiin.
Panostuksia yläkouluihin voi pitää perusteltuina, sillä koettu kouluhyvinvointi vaikuttaa suorastaan romahtavan yläkouluun siirryttäessä. Alakoulun aikaiset pysyvät ryhmät purkautuvat luokanopettajuuden vaihtuessa ainedidaktiikan ammattilaisiin ja oppilashuollon erityisosaajien työaika kohdentuu valtaosaltaan vastaanottohuoneissa tehtävään yksilötyöhön.
Toisin sanoen voi hyvällä syyllä väittää, että nuorisotyöllä voi saada aikaan myönteisiä asioita yläkoulumaailmassa. Parhaimmillaan nuorisotyöntekijät toimivat kouluyhteisöissä tunnustettuina ammattilaisina, joilla on erityinen paikka nuorten ikätoverisuhteiden edistäjinä, ryhmähengen kohentajina sekä kouluyhteisön kehittäjinä. Käytännössä koulunuorisotyötä tehdään esimerkiksi ”ryhmäyttämällä” luokkia, järjestämällä välituntitoimintaa, ennaltaehkäisten kiusaamista tai vaikkapa suunnittelemalla yhdessä koulun muiden ammattilaisten sekä nuorten kanssa erilaisia tapahtumia.
Koulunuorisotyö ratkaisuna?
Koulunuorisotyöllä on potentiaalinsa mutta tämä ei vielä tarkoita toivottujen tulosten syntymistä. Kehitimme Nuorisotutkimusseurassa vuosina 2020–2023 menetelmää koulunuorisotyön vaikutusten arvioimiseksi. Lopputuloksena syntyi tutkimusasetelma, jossa hyödynsimme kunnista kerättyjä tietoja ja kouluterveyskyselyaineistoja.
Muodostimme aineistojen perusteella kaltaistetut koe- ja verrokkiryhmät. Koeryhmään valikoitui 21 yläkoulua, joissa nuorisotyötä oli tehty vähintään kolme vuotta koko- tai osa-aikaisilla resursseilla. Verrokkiryhmässä oli puolestaan 20 yläkoulua, joissa nuorisotyöhön tai vastaavaan toimintaan ei ollut panostettu lainkaan. Vertailuasetelman lisäksi toteutimme tapaustutkimukset kolmessa sellaisessa koeryhmään kuuluneessa koulussa, jossa oli Kouluterveyskyselyn mukaan ylletty hyviin tuloksiin nuorten hyvinvoinnin näkökulmasta.
Tulostemme mukaan koulunuorisotyö toimii teorian ohella myös käytännössä. Niissä kouluissa, joissa oli panostettu koulunuorisotyöhön, esiintyi selvästi vähemmän kiusaamista. Lisäksi näiden koulujen oppilaat kokivat ”luokkahengen” ja vaikutusmahdollisuudet koulujensa arjessa verrokkiryhmän oppilaita paremmiksi.
Tapaustutkimustemme mukaan hyviä tuloksia selitti ainakin kolme seikkaa. Ensinnäkin koulunuorisotyö voi olla sekä syy että seuraus. Yhtäältä koulunuorisotyön kautta voi edistää nuorten hyvinvointia, mutta toisaalta kyse voi olla myös siitä, että koululla on jo muutoinkin pitkät perinteet hyvinvointia edistävään työhön panostamisesta. Toisekseen hyvät tulokset syntyivät moniammatillisen työn joustavuudesta. Menestyksekkäästi toimineissa kouluissa keskityttiin ammattikuntarajojen vartioimisen sijaan nuoriin ja yhdessä tekemiseen. Kolmas havaitsemamme seikka tuskin yllättää ketään. Hyvät tulokset syntyvät pitkäjänteisyydestä ja pysyvyydestä. Kaikilla tapaustutkimuksiin valikoituneilla kouluilla nuorisotyön rahoitus oli ollut pysyvää jo vuosien ajan ja kenties osin tämän ansiosta työntekijät olivat pysyneet samoina.
Nuorisotyö tuo kouluille uudenlaisen resurssin, mutta olennaista on se, minkälaisiin rakenteisiin nuorisotyöntekijä koulussa solahtaa.
Koulunuorisotyöllä näyttää siis olevan tavoiteltuja vaikutuksia mutta samalla on syytä muistaa, etteivät vaikutukset synny pelkkää rahaa jakamalla. Osassa koeryhmään kuuluneista kouluista tulokset olivat korkeintaan keskinkertaiset. Nuorisotyö tuo kouluille uudenlaisen resurssin, mutta olennaista on se, minkälaisiin rakenteisiin nuorisotyöntekijä koulussa solahtaa. Työtä tukevat rakenteet auttavat rehtoreita, opettajia, oppilashuollon ammattilaisia ja lopulta nuoria hyödyntämään uutta resurssia parhailla mahdollisilla tavoilla.
Ryhmiin kohdentuvan työn kautta kohti parempaa kouluarkea
Havaitsemiamme koulunuorisotyön myönteisiä vaikutuksia voi pitää teoreettisesti perusteltuina, sillä tulkintamme mukaan ne liittyvät paljolti nuorten ryhmiin. Kiusaaminen on harvoin kiusaajan ja kiusatun kahdenvälinen suhde. Tällaisissakin tapauksissa ympärillä oleva ryhmä joko hyväksyy tai on hyväksymättä kiusaamisen ja siihen liittyvän vallan epätasapainon. Koulukiusaamisen pienikin vähentäminen on merkittävä asia, sillä kiusaamisella on todettu olevan lukuisia kielteisiä ja pitkäaikaisia seuraamuksia.
Ryhmätasolle paikantuvien lupaavien havaintojen ohella emme löytäneet aineistoistamme yksilö- tai yhteisötason vaikutuksia. Koulunuorisotyöhön panostaneissa kouluissa aikuisten tukea ei ollut nuorille erityisen hyvin saatavilla eikä koko kouluyhteisöön kiinnittyminen ollut vahvempaa kuin verrokkiryhmässä. Toisin sanoen myönteiset vaikutukset eivät ainakaan toistaiseksi tihku ryhmätasolta toisaalle.
Rajalliset vaikutukset ovat kuitenkin ymmärrettäviä, sillä koulunuorisotyön historia on vielä lyhyt ja lisääntyneistä panostuksista huolimatta resurssit ovat edelleen kovin vaatimattomat. Esimerkiksi oppilashuollon erityisosaajia on huomattavasti enemmän. Kenties nuorisotyön muita ammattiryhmiä hauraammasta asemasta kertoo jotain se, että heidän työnsä on altistettu toistuvasti vaikutus- ja vaikuttavuusarvioinneille, mutta samankaltaista tutkimuksellista huomiota ei tietääksemme ole kiinnitetty vaikkapa koulupsykologien tai -kuraattorien työtä kohtaan.
Tarkemmin koulunuorisotyön vaikutuksia koskevaan tutkimukseen voi tutustua teoksessa Poikkeusoloista uuden kynnykselle. Kunnallisesta nuorisotyöstä Suomessa 2023 (Nuorisotutkimusseura).
Antti Kivijärvi & Eila Kauppinen
Kivijärvi työskentelee erikoistutkijana ja Kauppinen tutkimusjohtajana Nuorisotutkimusseurassa.
Kuva: Pixabay