Digitaidoilla on merkitystä rikostaustaisten yhteiskunnallisen osallisuuden kannalta
Yhteiskunnan keskeiset palvelut ovat digitalisoituneet nopeasti ja digitaidot ovat edellytys siihen, että voi toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. Digitaidot nähdäänkin uusina kansalaistaitoina, joiden puuttuminen vaikeuttaa huomattavasti arjessa selviytymistä. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen yhteiskunnan jäsenen digiosaamisesta on huolehdittava ja varmistettava mahdollisuus keskeisten digipalvelujen käyttöön: pankki-, sosiaali- ja terveys- sekä Kela-palvelut kuin myös vahvan tunnistautumisen välineet.
Monilla haavoittuvassa asemassa olevilla ryhmillä voi kuitenkin olla esteitä digitaitojen vahvistamisessa ja päivittämisessä. Yksi tällainen ryhmä on rikostaustaiset henkilöt. Vankilassaoloaikana mahdollisuudet digitaalisten välineiden ja palvelujen käyttöön ovat rajallisia tai olemattomia, vankilan turvallisuusluokituksesta riippuen. Pitkä vankilajakso johtaa helposti digitalisaatiokehityksestä putoamiseen eli digisyrjäytymiseen.
Digisyrjäytyminen ja digiosallisuus
Digitalisaatio edellyttää yhteiskunnan jäseniltä itseohjautuvuutta ja aktiivisuutta, ja rikostaustaisten henkilöiden voi olla vaikea vastata näihin vaatimuksiin. Osin tästä syystä digitaalisuuden merkitys voi jäädä monelle rikostaustaiselle vähäiseksi ja motiivi oppia digitaitoja heikkenee. Tämä johtaa helposti digisyrjäytymisen kautta ongelmien kasautumiseen siviilielämässä.
Yleensä keskustellaan digiosallisuudesta, jonka yhtenä tavoitteena on edistää yhteiskunnan jäsenten osallisuutta digimaailmassa ja tämän kautta tukea laajempaa yhteiskunnallista osallisuutta ja hyvinvointia. Tutkimuksen mukaan digitaidot sekä motivaatio käyttää digitaalisia välineitä ja palveluja ovat edellytys digiosallisuudelle. Näiden lisäksi edellytetään pääsyä digitaalisten välineiden ja palvelujen piiriin.
Vankilatyön sisäinen jännite
Vankien kohdalla digiosallisuuden tukeminen erityisesti digitaalisten välineiden ja palvelujen piiriin pääsyn kannalta on usein ongelmallista. Vankilatyötä ohjaa perinteisesti kontrolli-, turvallisuus- ja valvontanäkökulmat, mitkä rajoittavat vankien pääsyä näihin välineisiin ja palveluihin. Tämä on yleistä siitäkin huolimatta, että vankiloissa muutoin hyödynnetään digitalisaation tuomia mahdollisuuksia eri tavoin.
Tutkimus on kiinnostavasti nostanut esiin vankilatyön sisäisen jännitteen kontrollin ja kuntoutuksen välillä ja sen kietoutumisen yhteen digitalisaation kehityssuunnan kanssa.
Rikosseuraamusalaan liittyvä digitalisaatiotutkimus on kiinnostavasti nostanut esiin vankilatyön sisäisen jännitteen kontrollin ja kuntoutuksen välillä ja sen kietoutumisen yhteen digitalisaation kehityssuunnan kanssa. Digitalisaatio voi osaltaan ylläpitää tätä jännitettä: vankeja valvotaan sähköisin menetelmin ja heistä kerätään sähköistä tietoa, mutta heidän omat mahdollisuutensa digiympäristöjen hyödyntämiseen ovat kuitenkin rajallisia.
Digiohjauksen järjestäminen
Vankien digitaitojen hyödyllisyys on siis tunnistettu useissa tutkimuksissa. Sisäisen jännitteen lisäksi vankiloissa on käytännön resurssihaasteita, mikä vaikuttaa digiohjauksen toteuttamiseen. Vankimäärät kasvavat samalla kun vankiloilla on vaikeuksia rekrytoida uusia työntekijöitä. Henkilöstöllä ei useinkaan ole riittäviä resursseja opastaa ja ohjata vankeja digiasioissa ja samalla valvoa digitaalisten välineiden käyttöä ja ehkäistä mahdollisia turvallisuusriskejä. On tutkimusnäyttöä siitä, että henkilökunnalla ei ole tarvittavaa digiohjauksen osaamista ja sitä voi olla vaikea hankkia. Lisäksi työnjaolliset epäselvyydet voivat ehkäistä digiohjauksen toteuttamista.
Uusintarikollisuuden ehkäisyn ja yhteiskuntaan kiinnittymisen näkökulmasta mahdollisuudet digitaitojen vahvistamiseen ja päivittämiseen tulisi tarjota viimeistään, kun vanki on vapautumassa tai vapautunut vankilasta. Käytännössä tämä tarkoittaa keskeisten järjestökentän toimijoiden tukitoimien hyödyntämistä.
Viimeaikaiset taloudelliset leikkauspäätökset ovat kuitenkin heikentäneet järjestöjen toimintamahdollisuuksia. Tämä vaikuttaa osaltaan rikostaustaisten henkilöiden kuntoutukseen ja yhteiskuntaan kiinnittymiseen. Digitalisoituvassa yhteiskunnassa tukeutuminen pääsääntöisesti järjestöjen toimintaan ei myöskään ole kestävä ratkaisu pitkällä aikavälillä.
Digikaverit-hankkeessa tuetaan rikostaustaisten digitaitoja
Laurea-ammattikorkeakoululle ja Kalliolan Setlementti ry:lle myönnettiin ESR+ rahoitus Digikaverit-hankkeelle (Digikaverit), jonka erityistavoitteena on rikostaustaisten yhdenvertaisen osallisuuden tukeminen. Kaksivuotisen hankkeen tavoitteena on vahvistaa rikostausten henkilöiden digitaitoja ja sen ohella työelämätaitoja yhteistyössä järjestöjen kanssa. Hankkeessa opetetaan myös ohjaustaitoja ja valmennetaan digikavereita, jotka voivat toimia muille rikostaustaisille vertaisena digitukena.
Kalliola setlementti ry teki yhteistyötä kahdeksan yhteistyökumppanin kanssa, joiden luona järjestettiin joko kaikille avoimia digi- ja uraolkkareita tai räätälöityjä digi- ja työelämätyöpajoja. Näihin osallistui yhteensä 85 henkilöä opiskelemaan keskeisiä taitoja: Microsoft 365 -ympäristön käyttö, digilaitteiden hallinta, tietoturvaan ja tietosuojaan liittyvä osaaminen, tekoälyosaaminen, cv:n laatiminen sekä työnhakutaidot.
Laurea-ammattikorkeakoulu valmensi hankkeessa 21 digikaveria viidessä valmennuksessa. Nelipäiväisessä valmennuksessa vahvistettiin keskeisiä digiohjaukseen liittyviä tietoja ja taitoja: vertaisuuden merkitys, oppimisen tavat, hyvän ohjaajan ominaisuudet, miellyttävän oppimisilmapiirin luominen, vuorovaikutustaidot, tietoturva ja digituen eettiset ohjeet. Osallistujat käyttivät vahvaa tunnistautumista rekisteröityessään osallistujiksi hankkeeseen.
Hanke on monelta osin digitalisoituvan yhteiskunnan ja rikosseuraamusalan haasteiden ja mahdollisuuksien keskiössä. Sen taustalla on näkemys digitaitojen merkityksestä uusintarikollisuudesta pidättäytymisessä sekä rikostaustaisten yhteiskunnallisen osallisuuden ja yhteiskuntaan kiinnittymisen tukemisessa. Laajemmin digitaidot nähdään ponnahduslautana rikostausten oman elämänhallinnan ja toimijuuden kehittymiseen.
Rikostaustaiset painottavat digitaitojen merkitystä omassa elämässä
Digikaverit-hankkeen aikana rikostaustaisilta osallistujilta kerättiin palautetta ja kysyttiin näkemyksiä digitalisaation merkityksestä heidän elämässään. Palautteet vahvistivat aiemmassa tutkimuksessa esiin tulleita digitaitoihin, kuntoutukseen ja osallisuuteen liittyviä näkökulmia.
Palautteesta poimituissa otteissa esimerkiksi älyvankilakonseptia pidettiin hyvänä, ja sen katsottiin helpottavan vankilasta vapautumisen jälkeistä elämää. Tämän lisäksi toiveena tuotiin esiin vankien digitaitojen kartoittaminen ja digitaitojen opetuksen lisääminen rangaistusajan suunnitelmaan. Digitaitojen oppimisen ja vahvistamisen merkitystä painotettiin erityisesti kuntoutuksen näkökulmasta.
Omakohtaiseen kokemukseen pohjaten kritisoitiin sitä, kuinka kymmenen tuomion aikana oli siirrytty lampolasta lampaiden hoidosta kiviaidan tekoon. Tämän ei katsottu tukevan kuntoutusta ja yhteiskuntaan kiinnittymistä samoin kuin esimerkiksi digitaitojen vahvistaminen vankilassaoloaikana olisi tehnyt.
Yhteiskunnallisen osallisuuden näkökulmasta yksilöiden arjen merkityksellisyyden kokemukset ovat tärkeitä, mikä näkyi myös kerätyssä palautteessa. Digitaitojen kehittymisen myötä päivittäisten toimien todettiin olevan merkityksellisempiä kuin aiemmin. Samoin koettiin tyydyttävänä se, että taitojen myötä on pystynyt auttamaan vertaisena muita digiasioissa.
Rikosseuraamusalan digitalisaation liittyvän kehittämisen keskusteluissa on silloin tällöin nostettu esiin ajatus vankilassa toteutettavasta vertaisuuteen perustavasta digiohjauksesta (vankilan digikaverit). Tällainen toiminta olisi todennäköisesti mielekästä sekä digituen saajalle että antajalle, mutta käytännön toteutus ainakin tällä hetkellä haasteellista.
Lopuksi voi yleisesti todeta, että digitalisoituvassa yhteiskunnassa rikosseuraamusalaa on kehitettävä muun yhteiskunnan kehityksen rinnalla. Digitalisaatio rikosseuraamusalalla ja rikostaustaisten digitaitojen tukeminen on kuitenkin monisyinen kokonaisuus, johon ei ole yksinkertaista ratkaisua ja joka vaatii myös sisäistä kulttuurista muutosta. Toivottavaa on, että ala pystyy kehittämään toimintojaan ottaen huomioon yhteiskunnalliset muutokset ja kansalaisten osallisuuden tavoitteet sekä organisaatioiden mahdollisuudet ja vankien tarpeet.
Heli Kaatrakoski
Kirjoittaja työskentelee tutkijana Laurea-ammattikorkeakoulun rikosseuraamusalan tutkimustiimissä.
Kuva: Pixabay