"Mitä sulle kuuluu?" – Saappaan kohtaamiset tuovat turvaa
Saapas-ryhmien vapaaehtoiset ovat kohdanneet nuoria heidän omilla kokoontumispaikoillaan vuodesta 1972 lähtien. Toiminta sai alkunsa Keimola Rock -festivaaleilta, jolloin keskeisimpinä huolina olivat nuorten päihteidenkäyttö ja järjestyshäiriöt. Vuosien saatossa työ on laajentunut festivaaleilta kaduille, nuorten kokoontumispaikkoihin, kouluihin ja sosiaaliseen mediaan, tällä hetkellä TikTokiin, Redditiin ja YouTubeen. Nykyään Saapas-vapaaehtoiset kohtaavat vuosittain jo 35 000–45 000 nuorta.
Vaikka alustat ja nuorisokulttuurit elävät, perustehtävä pysyy samana: Saapas on läsnä siellä, missä nuoretkin ovat. Toimintaa koordinoi ja kehittää valtakunnallisesti Lasten ja nuorten keskus ry.
Täydentävää tukea, ei kilpailua
Saapas on jalkautuvaa nuorisotyötä, joka perustuu koulutettuun vapaaehtoisuuteen mutta toimii ammatillisella selkärangalla. Toiminta ei kilpaile muiden toimijoiden kanssa, vaan täyttää aukkoja, joihin lakisääteiset palvelut eivät aina taivu. Saapas on kustannustehokasta ennaltaehkäisevää työtä, joka vahvistaa nuorten tukiverkostoa juuri siellä, missä nuoret ovat.
Käytännössä toiminta vaatii aina paikallisen ankkuroitumisen, aktiivisen toimijan, joka ottaa vastuun koordinoinnista. Toteuttaja voi olla seurakunta, kunta, järjestö tai näiden tiivis yhteistyö. Vapaaehtoiset saavat perusteellisen koulutuksen kohdata vaikeitakin tilanteita, ja ammattilaiset koordinoivat toimintaa sekä päivystävät vapaaehtoisten tukena. Kaikki toimii luottamuksellisuuden pohjalta: vapaaehtoiset ja ammattilaiset ovat vaitiolovelvollisia, eikä Saapas ole tunnustuksellista. Nuoria ei käännytetä eikä heille saarnata, vaan nuoret kohdataan heidän omassa maailmassaan.
Aktiivinen passiivisuus kohtaamisen ideologiana
Saapas menee nuorten luokse silloinkin, kun kaikki näyttää päällisin puolin olevan hyvin. Työpareina tai pienryhmissä tehtävä jalkautuminen perustuu aktiiviseen passiivisuuteen: vapaaehtoiset ovat näkyvillä ja saatavilla, mutta eivät painosta nuorta kontaktiin. Tilaa ja vapautta annetaan, mutta samalla varmistetaan, että jokainen kokee tulleensa huomatuksi.
Tärkein lupaus nuorelle on aito läsnäolo.
Tärkein lupaus nuorelle on aito läsnäolo. Saapaslaiset kysyvät, mitä kuuluu, ja heillä on myös aikaa jäädä kuuntelemaan vastaus. Ensimmäinen Saapas-kohtaaminen ei tapahdu nuoren kanssa, vaan vapaaehtoisten kesken: tiimiin luodaan kunnioittava ja turvallinen ilmapiiri, jota viedään mukanaan nuorten pariin.
Toisin kuin Saappaan alkuaikoina, jolloin huoli nuorten päihteidenkäytöstä määritti kohtaamisia paljon, on nykyään suurin tarve yksinkertaisesti kohdatuksi tuleminen. Monet nuoret kertovat, että arjesta puuttuu aikuisia, joilla on aikaa olla aidosti läsnä. Saapas-vapaaehtoiset kuulevat toistuvasti kommentteja kuten: "Te olette ekoja, jotka ovat kysyneet mitä kuuluu viiteen kuukauteen." Kaikilla nuorilla ei valitettavasti ole turvallisia aikuisia arjessaan.
Myös vapaaehtoisliivien tuoma näkyvyys on osa turvallisuuden rakentamista. Nuorten reaktiot kertovat paljon: "Täällä on turvallisia aikuisia – me ei olla yksin."
Matalan kynnyksen lenkki rikoksentorjunnan ketjussa
Saapas toimii siellä, missä viranomaisresurssi ei aina riitä: nuorten vapaa-ajanvieton fyysisissä paikoissa ja anonyymeillä somealustoilla. Tällä on merkitystä rikoksentorjunnan näkökulmasta usealla tavalla.
Rikos- tai häirintätilanteissa Saapas tarjoaa uhrille välitöntä turvaa ja psyykkistä ensiapua. Se toimii matalan kynnyksen linkkinä, joka ohjaa tarvittaessa jatkoapuun tai rikosprosessiin. Jalkautuva työ mahdollistaa myös jännitteiden tunnistamisen ennen niiden eskaloitumista: tuomitsematon aikuiskontakti vähentää nuoren tarvetta hakea statusta oireilemalla mahdollisesti väkivaltaisesti.
Saapas havaitsee hiljaiset signaalit, joihin raskaammat palvelut eivät ehdi reagoida, ja toimii linkkinä muuhun verkostoon, esimerkiksi monialaiseen Ankkuri-toimintaan. Joillakin paikkakunnilla on lisäksi erityisesti kriiseihin erikoistuneita ryhmiä, jotka jalkautuvat tehostetun nuorisotyön tueksi esimerkiksi liikenneonnettomuuden tai muun järkyttävän tapahtuman jälkeen. Kaikille ryhmille tarjotaan kuitenkin perustyökalut kriisin kohtaamiseen.
Koveneva puhe ja uudet uhat
Saapas-vapaaehtoiset ovat havainnoineet nuorten maailman koventumista jo usean vuoden ajan. Ilmiö näkyy konkreettisesti puheen koventumisena kavereiden kesken sekä teräaseiden kantamisen normalisoitumisena. Lasten ja nuorten keskus ry on reagoinut tähän kehittämällä lasten ja nuorten parissa toimiville ammattilaisille työkalupakkia haitalliseen puheeseen puuttumiseksi.
Uutena huolena on noussut esiin aatteellinen liikehdintä, kuten skinhead-aatteen uusi nousu tietyillä alueilla. Saapas tarjoaa näissäkin kohtaamisissa turvallisen tilan nuoren ajattelulle, ja ohjaajat asettavat tarvittaessa lempeät mutta selkeät rajat, toimien esimerkkinä nuorille.
Monimuotoisuus on vahvuus
Noin 500 Saapas-vapaaehtoista muodostavat nuorille laajan ja heterogeenisen kohtaamispinnan. Mukana on ihmisiä rekkakuskeista tohtoreihin, opiskelijoista eläkeläisiin. Ikähaitari alkaa 18 vuodesta (verkkotoiminnassa 16 vuodesta), eikä yläikärajaa ole. Erilaiset vakaumukset ja elämäntaustat ovat rikkaus, ja tekevät saapaslaisista helposti lähestyttäviä ja turvallisia aikuisia nuorten omaan arkeen.
Työtä ja haasteita riittää. Saapas voi tehdä vain kokonsa mukaisen osan – mutta juuri se osa, nuorten kohtaaminen heidän omilla paikoillaan tässä ja nyt, on korvaamaton. Avainasemassa ovat koulutetut vapaaehtoiset, joita ilman toiminta ei olisi läheskään tässä laajuudessa mahdollista.
Ville Viljakainen
Kirjoittaja on Saapas-toiminnan vastaava työntekijä Lasten ja nuorten keskus ry:ssä.
Saapas lukuina
35 000–45 000
nuorta kohdataan vuosittain
~500
koulutettua vapaaehtoista
50+
vuotta toimintaa
Kuva: Karoliina Vuorenmäki