Siviilitoimijat rikosseuraamusalan kumppaneina – tapaustutkimuksen keskeiset tulokset
Vankien kuntoutustarpeet haastavat vankiloiden henkilökunnan osaamista. Vangit erottuvat valtaväestöstä päihdeongelmien yleisyydessä (Rautanen ym. 2023). Tämän lisäksi rangaistusta suorittavien kuntoutuksen tarpeet ovat varsin moninaisia (Liimatainen ym. 2017). Arjessa nousevat erityiskysymykset vääjäämättä haastavat vankilan henkilökunnan ammattitaitoa, jota kolmannen sektorin toimijoilla oleva erityinen tietotaito voi parhaimmillaan täydentää.
Päihdeongelmat ovat merkittävä uusintarikollisuuden riskiä kohottava tekijä (Tiihonen ym. 2021; Andrews ym. 2006). Lähes 90 % vangeista kärsii jossain elämänvaiheessa diagnosoidusta päihdehäiriöstä (Rautanen ym. 2023). Päihdekuntoutus onkin yksi tyypillisimmin tunnistetuista vankeuden aikaisista tarpeista ja rangaistusajan suunnitelmiin kirjatuista tavoitteista (ks. Kaskela 2024).
Vankilaympäristössä toteutettavan päihdekuntoutuksen sujuvuuden reunaehdoiksi asettuvat mm. Rikosseuraamuslaitoksen aika- ja henkilöstöresurssit, vankilahenkilökunnan viranomaisroolin ja kuntoutustyön yhdistämisen haasteet sekä vankeusrangaistusten ja toisaalta kuntoutusohjelmien pituudet (Tyni ym. 2025, 111; Kaskela & Tourunen 2018; Kolind ym. 2015). Kolmannen sektorin toimijat voivat parhaimmassa tapauksessa täydentää ja muokata tarjoamaansa kuntoutusta joustavasti kuntoutujien tarpeiden mukaisesti, kuten Myllyhoitoyhdistyksen pyörittämässä Selvä Kaista kuntoutusohjelmassa vuosien 2009–2019 välillä kävi.
Tässä kirjoituksessa nostamme esille huomioita sektoritoimijan ja vankilan välisestä kuntoutusyhteistyöstä Selvä Kaista -ohjelman toteuttamista tarkastelleen tapaustutkimuksemme pohjalta.
Sektoritoimija päihdekuntoutuksen tarjoajana
Tutkimuksessa haastatellut, kuntoutuksen järjestämiseen ja toteutukseen osallistuneet henkilöt (n=8) toivat esille kuntoutusyhteistyön kolmena keskeisenä teemana 1) päihdekuntoutuksen toimintaperiaatteet, 2) tulkinnat päihdeohjelman sisällöllisistä ja menetelmällisistä ratkaisuista sekä 3) kuntoutuksen osapuolten välisen dialogin rakentumisen.
Vankilan henkilökuntaan kuuluneet henkilöt korostivat järjestys- ja turvallisuussääntöjen sekä riskien hallinnan näkökulmaa toiminnassa, kun taas kuntoutuksen toteuttajien asettamissa tavoitteissa korostui 12 askeleen ohjelman periaatteille ominainen orientaatio kokonaisvaltaiseen elämänmuutokseen ja uuden identiteetin rakentamiseen. Tätä myöten eroavaisuuksia toimintaperiaatteissa näkyi ymmärryksessä päihderiippuvuuden luonteesta, päihteettömyyden toteutumisen aikahorisontista sekä siinä, miten kuntoutujan sitoutumisen haasteisiin vastattiin.
Yhteistyö vaatii luottamusta
Sektoritoimijoiden pääsy vankilan arkeen ei ole itsestään selvää. Ulkopuolisen toimijan on ymmärrettävä Rikosseuraamuslaitoksen ensisijainen tehtävä seuraamusten turvallisesta täytäntöönpanosta ja laitosarjen reunaehdot sekä sopeutettava ainakin jossain määrin toimintatapojaan.
Myös viranomaisen on osoitettava valmiutta integroida ulkopuolinen toimija ja aktiivisesti etsiä ratkaisuja arjessa esiintyviin ristiriitatilanteisiin. Vaikka sektoritoimijat ovat toimineet rikosseuraamusalalla erittäin pitkään, erityisesti uusien toimijoiden kohdalla luottamuksen rakentaminen on avainasemassa. Se vaatii sitoutumista yhteistyöhön, joka tutkimuksessammekin osoittautui yhdeksi pitkäaikaisen kumppanuuden kulmakiveksi. Vankila ei pyrkinyt vaikuttamaan Selvä Kaista -ohjelman sisältöön, jolloin se nautti autonomista asemaa vankilan sisällä. Vankila puolestaan varmisti, että ohjelmaan oli osallistujia.
Dialogi yhteistyön kulmakivenä
Sektoritoimijan ja vankilan väliseen yhteistyöhön liittyy haavoittuvuuksia. Toiminnan luonne ostopalveluna ja kilpailutuksen ajoitus voivat aiheuttaa katkoksia. Näin ollen epävarmuus ohjelman jatkuvuudessa voi kannustaa sektoritoimijan työntekijöitä hakeutumaan toisaalle töihin.
Sektoritoimijan henkilöresurssien rajallisuus esti osallistumista vankilan yhteisiin tapaamisiin. Tämä liudensi yleisesti tärkeäksi koettua dialogia ja nähtiin jarruttavan tiedonkulkua. Vuoropuhelu kietoutui lähinnä arkisiin, kulloinkin ratkaistavana oleviin asioihin. Yhteistyön kehittäminen olisi hyötynyt vahvemman dialogin ylläpitämisestä. Tutkimuksemme antoi viitteitä myös yhteistyön henkilöitymisestä, joka osaltaan voi heikentää dialogia erityisesti henkilöjen vaihtuessa.
Sektoritoimijat kiristyvän kriminaalipolitiikan aikakaudella
Tutkimuksemme kohdistui ajanjaksoon, jolloin elimme erilaisessa kriminaalipoliittisessa tilanteessa. Tänä päivänä kuntoutustoimintaa on jouduttu mukauttamaan niukkenevien resurssien vuoksi, ja Rikosseuraamuslaitoksen kumppanuussuhteita on karsittu. Niin ikään sektoritoimijat ovat ahtaalla, sillä joutuvat entistä enemmän kilpailemaan pienenevästä rahoituksesta.
Oman mausteensa on tuonut kiristyvän kriminaalipolitiikan mukanaan tuoma vankimäärän lisäys. Vankilat ovat yliasutustilanteensa vuoksi joutuneet supistamaan toimintojaan, mikä tarkoittaa vähemmän mahdollisuuksia hyödyntää sektoritoimijoiden palveluita. Toisaalta kasvavan vankimäärän vuoksi Rikosseuraamuslaitos voisi entistä kipeämmin tarvita sektoritoimijoita toimintamahdollisuuksien turvaamiseksi – vapauttamisvaiheen tarpeista puhumattakaan.
Kirjoitus perustuu Kriminologia-lehdessä (2:2023) julkaistuun artikkeliin Tapaustutkimus kolmannen sektorin toteuttaman päihdekuntoutusohjelman autonomisesta asemasta avovankilassa.
Mia Kilpeläinen & Miisa Törölä
Mia Kilpeläinen työskentelee yliopistonlehtorina (rikosoikeudellinen seuraamusjärjestelmä) Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella.
Miisa Törölä työskentelee yliopistotutkijana Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa.
Lähteet:
Andrews, D. A., Bonta, J. & Wormith, S. (2006). The Recent Past and Near Future of Risk and/or Need Assessment. Crime & Delinquency 52: 7.
Kaskela, T. (2024). The intertwining of substance use treatment and imprisonment on the practical level in 21st century Finland. The Faculty of Social Sciences, University of Helsinki.
Kaskela, T. & Tourunen, J. (2018). Facing drug problems and advancing sentence plan. Prisoners’ perspectives on drug treatment programmes in Finland. International Journal of Comparative and Applied Criminal Justice, 42(2–3), 195–213.
Kolind, T., Frank, V. A., Lindberg, O., & Tourunen, J. (2015). Officers and Drug Counsellors: New Occupational Identities in Nordic Prisons. British Journal of Criminology, 55(2), 303–320.
Liimatainen, A, Rantala, K., Mäkipää, L. & Tyni, S. (2017). Porkkanaa ja keppiä. Rangaistusajan suunnitelmat osana vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa. Helsingin yliopisto, Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Tutkimuksia 1/2017.
Rautanen, M., Harald, K. & Tyni, S. (toim.). Vankien terveys ja hyvinvointi 2023. Wattu IV -vankiväestötutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), raportti 007/2023.
Tiihonen, J., Ojansuu, I. & Lehti, M. (2021). Päihdekäyttö ja riski syyllistyä muita vaarantaviin tekoihin
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 137(22):2461–2426.
Tyni, S., Budlong, L. & Kääriälä, A. (2025). Rangaistusajan suunnittelu ja vankeus prosessin toteutuminen Rikosseuraamuslaitoksessa: Rise TRIP -tutkimusprojektin loppuraportti. (Rikosseuraamuslaitoksen julkaisuja; Vuosikerta 2025, Nro 2). Rikosseuraamuslaitos.
Kuva: Riikka Kostiainen