Järjestöt paikkaavat päihdetyön aukkoja ja kehittävät ratkaisuja
Hankepäällikkö Annuska Dal Maso on työskennellyt aiemmin muun muassa Lontoossa ja Kaliforniassa pienissä järjestöissä. Palattuaan Suomeen vuonna 2020 hän meni ensin töihin A-klinikkasäätiölle ja siirtyi sieltä EHYTiin. Siellä hän kehittää nopean huumetiedon NOPSA-verkkopalvelua ja toimintamallia.
EHYT on valtakunnallinen ehkäisevän päihde- ja pelihaittatyön asiantuntijajärjestö. Se tarjoaa toimintaa ja palveluja lapsille, nuorille ja heidän vanhemmilleen, työikäisille ja ikääntyneille sekä ammattilaisille. Esimerkiksi päihdekasvatuksen kautta järjestö tavoittaa vuosittain noin 20 000 oppilasta. Lisäksi EHYTillä on muun muassa päihdeasiamiestoimintaa ja ympärivuorokautinen päihdepuhelin, jonne voi soittaa anonyymisti ja saada ammattilaisilta neuvontaa omaan tai läheisten päihteiden käyttöön liittyvään huoleen.
Järjestöjen rooli on laaja
Annuska Dal Masolla on vankka tausta järjestökentällä, vaikka hän on työskennellyt myös yksityisellä sektorilla. Järjestötyössä häntä on kiehtonut mahdollisuus uuden kehittämiseen ja järjestöjen ketteryys. Järjestöissä pääsee tekemään asioita ”boksin” ulkopuolella.
Kehittämistä hän pitääkin järjestöjen erityisenä vahvuutena ja niiden ideaalisena tehtävänä. Järjestöt ovat kehittäneet useita systemaattisia malleja, joihin on koulutettu työntekijöitä ja joiden vaikuttavuus arvioitu. Julkisella puolella tällainen kehitystyö ei resurssisyistäkään ole ollut mahdollista.
Dal Mason mukaan järjestöt tekevät paljon muutakin sellaista työtä, johon julkinen sektori ei resurssien tai lainsäädännön tarkkarajaisuuden vuoksi kykene. Järjestöjen tehtävä on tukea ja tilkitä niitä kohtia, joissa julkinen sektori ei voi toimia kattavasti. Järjestöt ovat tehneet sitä Suomessa hyvin ja ottaneet suurta vastuuta. Kolmas sektori tarjoaa myös matalan kynnyksen palveluita.
– Ihmisten, joilla on haasteita päihteiden kanssa, ei välttämättä ole helppo mennä julkiselle puolelle, koska he kokevat sen viranomaistahoksi. Monet hakevat apua mieluummin järjestöistä kuin viranomaisilta. Lisäksi järjestöt pystyvät tarjoamaan palveluita virka-aikojen ulkopuolella, jalkautumaan eri paikkoihin ja ylipäätään toimimaan ketterästi ja tarjoamaan anonyymia palvelua.
Suomen huumetilanteesta tarvitaan ajankohtainen kokonaiskuva
Parhaillaan kehitettävän NOPSA-mallin avulla kerätään ja jaetaan ajankohtaista tietoa vaarallisten huumausaineiden ilmaantumisesta ja käytössä tapahtuvista muutoksista eri puolilla Suomea. Tavoitteena on, että tieto kulkee oikeaan aikaan oikeille toimijoille. Toimintamallin tavoitteena on viime kädessä ehkäistä haittoja, huumekuolemia sekä tukea myös nuorten huumekokeilujen ehkäisyä, Annuska Dal Maso kertoo.
– Tieto kulkee kaduilta viranomaisille ja päinvastoin: mitä huumeita liikkuu, mistä niitä tulee ja mitä pitää varoa. Samalla kehitämme tiedonkeruumenetelmää ja sitä, miten erilaisesta tiedosta rakennetaan kokonaiskuvaa Suomen huumetilanteesta. Lisäksi järjestämme koulutuksia kentällä havaituista ilmiöistä, joista ammattilaiset tarvitsevat lisää tietoa. Mielestäni tämä on hieno tapa yhdistää osaamista ja sekä kentän, viranomaisten että tutkimuspuolen tietoa.
Tietoa saadaan THL:ltä, poliisilta, tullilta, Synlabilta, Fimealta, Myrkytystietokeskukselta, kentän ammattilaisilta sekä huumeita käyttäviltä ihmisiltä itseltään. Kun järjestön kehittämä malli on valmis, se voisi olla myös viranomaisvetoista toimintaa, Dal Maso arvioi.
NOPSA-hankkeen ydinverkosto ja ohjausryhmä toimii jo ja koko ajan verkostoon mukaan tulee lisää ihmisiä. Verkostossa on tällä hetkellä noin 2000 ihmistä postituslistalla, joka siirtyy myöhemmin tänä vuonna verkkopalveluun. Dal Mason mukaan mitä enemmän ihmisiä saadaan mukaan, sitä enemmän saadaan myös tietoa, ja kaikki hyötyvät enemmän. Hanke jatkuu lokakuulle 2027 asti ja se on saanut rahoitusta THL:n terveyden edistämisen määrärahoista.
Huumetilanteen parantamisessa tarvitaan useita samanaikaisia toimia
Hankepäällikkö Annuska Dal Maso painottaa, että Suomen huumetilanne on ollut vakava jo pitkään ja pahenee koko ajan. Ihmiset käyttävät yhä enemmän huumeita, erilaisia huumausaineita on yhä enemmän, huumeita on yhä helpompi saada, yhä nuoremmat käyttävät yhä vahvempia huumeita, eri päihteitä käytetään samanaikaisesti ja huumeiden polttaminen on lisääntynyt, hän luettelee ongelmia.
– Samanaikaisesti päihdetyön resurssit eivät ole kasvaneet vastaavasti. Suomessa ei ole valtakunnallisesti panostettu ehkäisevään työhön, haittoja vähentävään työhön tai hoitoon. Huumeita käyttävien pitäisi päästä helpommin hoitoon ja sen pitäisi olla tarpeeksi pitkäjänteistä. Kaikissa näissä asioissa ollaan vähän jäljessä ja lähes joka paikka vuotaa.
Dal Mason mukaan päihdepolitiikkaa kannattaa lähestyä neljän pilarin tai tuolinjalan mallilla, joka tulee Sveitsistä. Malliin kuuluu 1) ennaltaehkäisy, 2) haittojen vähentäminen ja varhainen tunnistaminen, 3) hoito ja kuntoutus sekä 4) valvonta ja sääntely.
– Toinen hyvä ajattelukaava on jokivertaus: Joessa nähdään hukkuvia ihmisiä ja heitä aletaan pelastamaan. Mutta ihmisiä putoaa veteen koko ajan lisää. Verkon avulla heitä saadaan helpommin ylös, mutta silti osa hukkuu. Vähitellen pelastajat alkavat uupua ja resursseja yritetään saada lisää. Jossain vaiheessa huomataan, että ihmisiä putoaa, koska yläjuoksulla sillan kaiteen ovat romahtaneet. Niiden korjaus auttaa jonkin verran, mutta silti ihmisiä yhä putoaa jostain kohtaa joen vartta ja alajuoksulla tarvitaan yhä pelastajia.
Dal Maso painottaa, että huumetilanteeseen ei ole yhtä ratkaisua vaan jokainen osa-alue on yhtä tärkeä. Kokonaisuuden on oltava tasapainoisesti resursoitu ja toimenpiteiden samanaikaisia.
Tarvitaan vahvaa panostusta sekä ennaltaehkäisyyn että hoitoon.
– Jos katsomme vain talouden näkökulmasta, halvinta yhteiskunnalle on tehdä tehokasta ennaltaehkäisyä, jotta ongelmat eivät edes ala ja kasaannu. Silti emme voi jättää huolehtimatta ennaltaehkäisyn läpi putoavista ihmisistä. Aina tulee olemaan ihmisiä, jotka käyttävät huumausaineita ja heillä on oikeus huolenpitoon ja hyvään elämään. Toisaalta emme myöskään voi käyttää koko resurssia jo huumeita käyttävien ihmisten hoitoon. Tarvitaan siis vahvaa panostusta sekä ennaltaehkäisyyn että hoitoon.
Hän on huolestunut viimeaikaisista palveluiden ja tuen leikkauksista, jotka heikentävät ihmisten elämäntilanteita. Järjestöiltä leikkaaminen tarkoittaa suoraan, että tukea ja mielenterveyspalveluita saa vähemmän, etenkin anonyymia matalan kynnyksen apua.
Julkinen keskustelu antaa vääristyneen kuvan huumetilanteesta
Julkinen keskustelu pyörii perinteisesti yhden ilmiön tai aineen ympärillä, ja se on Annuska Dal Mason mukaan monin tavoin vahingollista.
– Alfa-PVP on niin vahva aine, että se teki monta asiaa näkyväksi. Esimerkiksi sen, etteivät päihdepalvelut vedä tarpeeksi hyvin ja ihmiset jäävät vaille apua. Se ei kuitenkaan ole meidän ainoa vaarallinen päihde eikä ainoa, jota käytetään paljon. Huumetilanteesta tarvittaisiin laajempaa ja monipuolisempaa ymmärrystä, siksi NOPSA-hanketta lähdettiin kehittämään.
Dal Maso kertoo, että esimerkiksi kokaiinin käyttö on kasvanut valtavan paljon. Hänestä pitäisi puhua siitä, millaisen oven se avaa Suomessa muidenkin kuin satunnaisesti kokaiinia käyttävien keskuudessa. Tähän asti kokaiini on ollut suhteellisen kallista, minkä vuoksi haavoittuvat ryhmät eivät ole sitä juuri käyttäneet.
– Kokaiinin käytön lisääntyminen voi johtaa hintojen laskuun, mikä puolestaan voi avata oven uusille ryhmille kuten nuorille. Samalla se voi levitä myös aktiivisesti huumeita käyttävien keskuuteen. Heille esteenä on ollut hinta ja oman addiktion syvyys. Se ei vaikuta heihin vahvasti, mutta siitä on kuitenkin suhteellisen helppo valmistaa crack-kokaiinia. Huumeen polttaminen on Suomessa yleistynyt ja crackin polttaminen on nyt ihan ovella, ja se on ollut huolestuttava ilmiö Euroopassa.
Dal Maso muistuttaa, että Suomessa bentsodiatsepiineja käytetään laajasti. Siinä suurin huoli liittyy väärennöksiin. Aineita tulee paljon rajojen yli ja ne voivat sisältää mitä tahansa. Väärennöksiä tehdään nyrkkipajoissa ja epätasalaatuisuus on suurta. Ihmiset eivät aina tiedä, mitä ovat käyttämässä, mikä lisää yliannostusriskiä.
– Tällaiset ilmiöt jäävät pimentoon, kun puhumme vain alfa-PVP:stä. Tilannetta vaikeuttaa se, että uudet aineet eivät korvaa vanhoja vaan tulevat vanhojen rinnalle ja lisäksi. Esimerkiksi amfetamiini ei ole kadonnut mihinkään ja senkin käyttö on palannut notkahduksen jälkeen korkealle tasolle.
Dal Maso haluaa nostaa vielä yhden keskeisen näkökulman, joka jää huumekeskustelussa usein huomiotta. Usein puhutaan vain alle 25-vuotiaiden huumekuolemista. Se on tärkeä asia, mutta samalla unohtuu, että kuolleisuus on kasvanut myös vanhemmissa ikäryhmissä. Viime vuonna alle 25-vuotiaiden kuolemat laskivat mutta muiden, erityisesti 26–35-vuotiaiden, nousivat. Kaikkein korkeinta on 40–45-vuotiaiden miesten kuolleisuus.
Teksti ja kuva: Riikka Kostiainen