Miten vankien elämä sujuu vapautumisen jälkeen?

Suomalaisten vankien vapautumisen jälkeinen elämä saattaa loppua ennen kuin se ehtii alkaakaan. Väitöskirjani ensimmäinen osatutkimus keskittyikin siis vapautumisen jälkeiseen kuolleisuuteen, ja siitä olenkin kirjoittanut aiemmin Haaste-lehdessä 1/2022. Tutkimuksen päälöydös oli se, että vapautumisen jälkeen havaitaan kuolleisuuspiikki, erityisesti kahden ensimmäisen viikon ajan.

Kun tämä välitön vaara oli havaittu, oli tarpeen pohtia mitä tapahtuu sen jälkeen. Toisessa tutkimuksessa tarkastelin ensimmäistä kertaa ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomittujen vapautumisen jälkeistä työttömyyttä, asunnottomuutta ja avioliittoja.

Eri mittarit kehittyivät eri tavoin

Työllisyyden osalta jo kuvailevat tiedot näyttivät, että vaikka työllisyydessä havaittiin lievää kasvua vapautumisen jälkeen, vuosittaiset työmarkkinatilanteen heilahtelut haittasivat selkeiden trendien havaitsemista. Ikä-periodi-kohorttimalleja soveltamalla pystyin poistamaan tämän vuosittaisen vaihtelun ja havaitsin, että työllisyydessä oli lähestulkoon tasaista kasvua vapautumisen jälkeen ensimmäisen 10 vuoden ajan.

Asunnottomuuden osalta tulokset olivat mielestäni yllättäviä. Kuvailevien tulosten mukaan asunnottomien osuus pysyi varsin vakaasti 15–20 prosentin tienoilla vapautumista seuranneiden 15 vuoden aikana. Ikä-periodi-kohorttimallit eivät myöskään näyttäneet, että mikään näistä kolmesta aikakomponentista olisi ollut erityisesti yhteydessä asunnottomien määrään.

Huomattavaa kuitenkin on, että tutkimuksessani käytettiin asunnottomuuden mittarina Tilastokeskuksen määritelmää asuntoväestöön kuuluvista. Tämän joukon ulkopuolinen väestö saattaa olla erittäin heterogeenista ja ei pidäkään ajatella, että asuntoväestöön kuulumattomat asuisivat kaduilla. Jo Euroopan asunnottomuustoimijoiden kattojärjestön ETHOS-luokittelu erottaa 13 eri asunnottomuuden astetta, aina äärimmäisestä tilanahtaudesta kärsivien kautta sukulaisten ja tuttavien luona majaileviin ja lopulta ulkotiloissa yöpyviin.

Kolmantena vasteena tutkimuksessani tarkastelin avioliittoja. Väestötasolla tiedetäänkin, että ne ovat harventuneet avoliittojen yleistyttyä. Tutkimuksessa havaittiin kuitenkin, että avioliittojen määrä kasvoi vapautumisesta kuluneen ajan myötä, mutta samanaikaisesti aineistossa oli viitteitä siitä, että myöhemmin vapautuneilla avioliitot olisivat olleet harvinaisempia. Kaikkinensa jokainen näistä kolmesta jokseenkin tyypillisistä integraation mittareista kehittyi siis eri lailla vapautumisesta kuluneen ajan myötä.

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös kahta erityiskysymystä, joista ensimmäinen koski erilaisten yhteiskunnallista tilannetta kuvaavien muuttujien yhteyttä vasteisiin. Tarkastelin tutkimuksessa viittä muuttujaa: poliisien määrää, yleistä työttömyysastetta, vuokrien muutosta, alkoholin hintaa ja tulojen epätasaista jakautumista kuvaavaa Gini-kerrointa. Näistä viidestä ainoastaan yleinen työttömyysaste oli yhteydessä kaikkiin kolmeen vasteeseen: matalampaan työllisyyteen ja harvempiin avioliittoihin, mutta myös vähempään asunnottomuuteen. Spekuloin tutkimuksessa, että viimeinen havainto liittyisi pitkäaikaisen asunnottomuuden vähentämisohjelmiin, jotka aloitettiin lamojen huipulla, mutta asia vaatii toki lisätutkimusta.

Toinen erityiskysymys koski sitä, että olivatko taustamuuttujat samalla lailla yhteydessä vasteisiin vapautumisvuodesta riippumatta. Tulokset näyttivät muun muassa, että ulkomaalaistaustaisuuden havaittiin ennustaneen heikompaa työllistymistä vuosina 1995–1999 vapautuneiden joukossa, mutta vuosien 2005 ja 2009 välillä vapautuneiden keskuudessa merkitsevää eroa ei enää ollut. Taustamuuttujien tarkastelu paljasti myös, että mikään niistä ei ollut johdonmukaisesti yhteydessä parempaan integraatioon, eli parempaan työllisyyteen sekä asuntotilanteeseen ja useampiin avioliittoihin.

Rakennusalan työvoiman tarve vaikuttaa työllisyyteen, ei uusintarikollisuuteen

Kolmannessa osatutkimuksessa analysoin paikallisen, toimialakohtaisen työvoiman tarpeen vaikutusta vankien työllistymiseen ja uusintarikollisuuteen. Aiemmat tutkimukset olivat tehty Yhdysvalloissa ja Ranskassa ja niissä oli havaittu rakennus- ja teollisuusalojen työvoiman tarpeen laskevan uusintarikollisuutta. Paikallisten aineistojen rajoitteiden vuoksi kummassakaan tutkimuksessa ei ollut pystytty tarkistamaan, johtuuko uusintarikollisuuden lasku näiden henkilöiden työllistymisestä. On myös mahdollista, että noususuhdanteessa voi olla perheen rahallista tukea enemmän saatavilla tai enemmän pimeää työtä tarjolla, jolloin elämää ei tarvitsisi rahoittaa rikoksilla.

Tutkimuksessa tarkasteltiin ensin, millä toimialoilla vankiloista vapautuneet työskentelivät vapautumista seuraavana vuonna. Totesin työnantajien olevan yleisimmin rakennusalalta, kuten aiemman kirjallisuuden pohjalta sopi odottaa. Toiseksi yleisin toimiala, jolla vapautuneet työskentelivät, oli kuitenkin hallinto- ja tukipalvelutoiminta. Vaikka tämä saattaa kuulostaa valkokaulushommilta, syvällisempi tarkastelu paljasti, että työnantajat olivat tilapäistyötä tarjoavia yrityksiä ja että kyseisellä toimialalla työskentelevät tekivät kuitenkin rakennusalan työtä ammattiluokituksensa perusteella.

Tilastollinen analyysi kiinteiden vaikutusten mallilla paljasti kuitenkin, että työvoiman tarpeella millään toimialalla ei havaittu olevan vaikutusta uusintarikollisuuteen. Toisaalta rakennusalan työvoiman tarve kasvatti työllisyyttä 6 ja 12 kuukauden kuluttua vapautumisesta, mutta olikin ainoa ala, jolla oli vaikutus.

Artikkelin pohdinnassa toimme esiin sukulaisten tuen ja harmaan talouden lisäksi sosiaalitukien kattavuuden yhtenä selityksenä havaituille tuloksille. Kun lisäksi monilla vangeilla on velkoja, mahdollisesti osa ulosotossa, on laillisen työn vastaanottamiselle vähän kannusteita. On myös huomattava, että suomalainen vankiväestö työskenteli ennen vankeutta myös paljon harvemmin kuin ranskalaiset ja yhdysvaltalaiset. Tällöin on myös mahdollista, että työmarkkinan imu ei vain ole riittävän vahva vaikuttamaan uusintarikollisuuteen.

Lopuksi

Väitöskirjani keskittyi varsin vahvasti kaikkeen muuhun kuin uusintarikollisuuteen. Pyrinkin muistuttamaan, että rikostaustaisten elämässä on myös muita tärkeitä ulottuvuuksia, kuten kodin tai kumppanin löytäminen. Niidenkin mittaaminen ja ymmärtäminen on keskeistä vapautumisen jälkeisen elämänkaaren kokonaisvaltaiseksi ymmärtämiseksi. Näin lopuksi haluan korostaa väitöskirjan kolmea keskeistä havaintoa, jotka toin esille myös lektiossani:

1. Vankilasta vapautumisen jälkeinen kuolleisuusriski on korkea.
2. Vapautumisen jälkeinen elämä ei ole suoraviivaisesti etenevää integraatiota. Eri indikaattorit kehittyvät eri lailla vapautumisen jälkeen eikä mikään niistä yksinään riitä integraation mittaamiseen.
3. Konteksti ei riitä selittämään kaikkea. Vaikka työttömyysaste tai työvoiman tarve voi auttaa selittämään jotain, myös niiden vaikutus on varsin pieni.

Riku Laine

Kirjoittaja toimii tutkijatohtorina Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa Helsingin yliopistossa.

Kirjoitus pohjaa hänen lokakuussa 2025 puolustamaansa väitöskirjaan On Life Course After Prison In Finland: Is Context All You Need? Tutustu väitöskirjan yhteenvetoon

Kirjallisuutta:
Remster, B. (2021). Homelessness among Formerly Incarcerated Men: Patterns and Predictors. The ANNALS of the American Academy of Political and Social Science, 693(1), 141–157.

FEANTSA. (n.d.). ETHOS – yleiseurooppalaisen asunnottomuuden muodot

Galbiati, R., Ouss, A., & Philippe, A. (2021). Jobs, News and Reoffending after Incarceration. The Economic Journal, 131(633), 247–270.

Schnepel, K. T. (2018). Good Jobs and Recidivism. The Economic Journal, 128(608), 447–469.
 

Kuva: Riikka Kostiainen

Haaste 4/2025