Kokemuksia sovittelusta sovinnon mahdollistajana
Opasta varten haastateltiin niin sovittelun asiakkaita kuin sovittelun parissa työskenteleviä ammattihenkilöjäkin. Seuraavassa neljä näkökulmaa myymälävarkauksien sovitteluun.
Kauppakeskuspäällikkö
”Kauppakeskuspäällikön tehtäviä on monia, mutta niistä yksi tärkeimmistä on varmistaa, että niin työntekijöillä, asiakkailla kuin ohikulkijoillakin on kauppakeskuksessa hyvä olla”, kertoo Kampin kauppakeskuspäällikkönä 2010–2018 työskennellyt Heli Vainio. Kun nuorison häiriökäyttäytyminen oli alkanut vaikuttaa kauppakeskuksen kävijöiden asiakaskokemukseen negatiivisesti, ongelmaan päätettiin puuttua katusovittelun keinoin. Aseman Lapset ry:n työntekijöiden kasvatusalan ammattilaisina antama tuki oli Vainion mukaan katusovitteluissa korvaamaton.
”Muistan sovittelun, jossa oli mukana kolme tyttöä. Alussa tytöt kikattelivat, ja minä ihmettelin, että mitä ne nyt pelleilevät, tämähän on vakava tilanne ja mukana on heidän vanhempiansa sekä muita aikuisia. Aseman Lasten työntekijät kuitenkin tiesivät, että nauru on tyypillinen reaktio silloin kun jännittää ja vähän pelottaakin. Näin ymmärsin, ettei nauru ollut merkki välinpitämättömyydestä.”
”Parhaimmillaan katusovittelussa oivaltavat sekä nuoret että aikuiset. Nuoret sen, että heidän käytöksensä meni metsään ja ettei sitä kannata toistaa. Aikuiset sen sijaan oivaltavat sen, että nuori oivalsi tehneensä väärin. Riittää, että sovitut korvaukset hoidetaan, ja sen jälkeen asiaan ei tarvitse enää palata.”
Poliisi
Työssään Helsingin poliisilaitoksen ennalta estävässä toiminnassa ylikonstaapeli Pertti Haapiainen kohtaa rikoksilla oireilevia ja syrjäytymisvaarassa olevia nuoria. Koska poliisin keinot ja osaaminen puuttua nuorten ongelmiin ovat varsin rajallisia, ennalta estävässä toiminnassa tehdään tiivistä yhteistyötä muiden ammattilaisten, kuten sosiaali- ja nuorisotyöntekijöiden kanssa.
Sovittelua Haapiainen pitää hyvänä ja kustannustehokkaana keinona etenkin nuorten tekemien lievien asianomistajarikosten, kuten näpistysten ja vahingontekojen, selvittämiseen. Tällaisissa tapauksissa Haapiainen suosittelee kauppiaita tekemään sovittelualoitteen itsenäisesti. Myös poliisi voi tehdä sovittelualoitteen, mutta tällöin prosessi on hitaampi.
”Haasteena saattaa olla rikoksesta epäillyn yhteystietojen saaminen. Tähän kauppias voi pyytää apua poliisilta, ja sen jälkeen tehdä sovittelualoitteen itsenäisesti. Siinä missä rikostutkinta on tarkasti säännelty ja monivaiheinen, sovittelussa voidaan päästä sopuun varsin nopeasti ja joustavasti viranomaisten resursseja säästäen.”
”Sovittelun yhteiskunnalliset hyödyt ovat merkittäviä. Sovittelussa nuori joutuu kohtaamaan tekonsa ja ehkä jopa tekemään konkreettista työtä teon korvaamiseksi. Vastuuntunnon herättämisen kannalta on parempi, että rikokseen syyllistynyt osallistuu itse neuvotteluihin vahingonkorvauksesta kuin että joku ulkopuolinen määräisi sen.”
Sovittelunohjaaja
”Helsingin kaupunki on sitoutunut tarjoamaan kaikille alaikäisille rikoksesta epäillyille mahdollisuuden työkorvaukseen silloin, kun rikoksen asianomistaja on kaupunki. Tyypillisesti tällöin kyseessä on omaisuusrikos, kuten kaupungin omaisuuden rikkominen tai töhriminen”, kertoo sovittelunohjaaja Robert Willadsen, joka vastaa nuorten sovittelutoiminnan kehittämisestä Helsingin kaupungilla.
”Koska nuorilla ei tyypillisesti ole suuria summia omaa rahaa, käytännössä nuoren huoltaja päätyy usein maksamaan rahakorvauksen. Tällöin korvaus ei konkretisoidu nuorelle. Työkorvauksen etuna on lisäksi se, että nuori saa siitä arvokasta kokemusta. Eräs nuori sai jopa kesätyöpaikan suorittamansa työkorvauksen myötä.”
Toisaalta Willadsen ymmärtää, miksi rahakorvaus voi tuntua vahingon kokeneesta yrittäjästä mielekkäämmältä kuin työkorvaus. Työkorvauksen aikaansaama hyöty ei ole välitön.
”Toivon, että nuorille tarjottaisiin mahdollisimman usein työkorvausmahdollisuutta. Toki joskus sopivaa työtä ei nuorelle löydy, ja myös työn aiheuttamat kulut voivat tuntua yrittäjästä liian suurilta. Työkorvauksella on kuitenkin runsaasti kasvatuksellista arvoa. Sillä, kuten sovittelulla yleensäkin, voidaan tehdä korjausliike nuoren tulevaisuuteen.”
Kauppias
Kun K-Supermarket Kuljun Kartanossa Lempäälän Kuljussa saadaan lapsi kiinni näpistelystä, kauppias Hanna Salminen soittaa lapsen vanhemmille ehdottaen sovittelua. ”Otan vakavasti roolini yhtenä yhteisöni lasten kasvattajista ja turvallisista aikuisista”, Salminen sanoo.
Sovitteluun päädytään useimmiten, kun lapsi on alakouluikäinen ja näpistänyt kaupasta ensimmäisen kerran. Jos yhteydenotto lapsen vanhempiin sujuu ongelmitta, ilmoitusta poliisille ei yleensä tarvita. Muussa tapauksessa tai jos lapsi uusii rikoksensa sovittelun jälkeen, Salminen tekee asiasta rikosilmoituksen.
Salminen kertoo, että näpistetyn tuotteen arvo korvataan rahassa, mutta sovitteluun käytetty aika sen sijaan työllä – hyllyttämisellä tai hyllyjen järjestelyllä. Työn kesto ja laatu riippuu lapsen iästä. Pienimmille eka- tai tokaluokkalaisille opetukseksi riittää tunti työn sivustaseuraamista, mutta yläkouluikäiset nuoret voivat työskennellä kaupassa useampana päivänä koulun jälkeen.
Sovittelemalla kauppias myös tutustuu yhteisönsä lasten ja nuorten vanhempiin, minkä Salminen näkee erityisen tärkeänä Kuljun kaltaisessa tiiviissä kyläyhteisössä.
”Pääasiassa Kuljun lapset ja nuoret käyttäytyvät esimerkillisesti, ja koen, että meillä on tosi kivat välit heidän kanssaan. Tavoitteenamme on, että lapsi tai nuori lähtee sovittelusta ylpeänä siitä, että hän oli suoraselkäinen, kantoi vastuunsa ja hoiti hommat asiallisesti loppuun.”