Autoitte kääntämään mun kelkan elämäni vaikeina hetkinä – nuorten toimintamallin nuorilähtöinen työ laajenee
Oikeusministeriön työryhmä (OM 2019:26) teki ehdotuksen moniammatillisesta toimintamallista, jolla vastattaisiin ns. rikoksilla oireilevien ja suuremman rikosriskin nuorten tarpeisiin siten, että nuorta ei palloteltaisi viranomaiselta toiselle vaan kokonaisvastuu ja tilanteen ymmärrys olisi yhdessä paikassa. Malliin hyödynnettiin niin kansainvälistä kuin kotimaista tutkimusta (Haikkola ym. 2019). Ehdotusta nuorten toimintamallista pilotoitiin oikeusministeriön erityisavustuksilla. Oulun NURRI, Rovaniemen RIKO, Vantaan Ri-O ja Turun ROKKI käynnistyivät vuodenvaihteessa 2020–2021.
Nuorten toimintamalliin on ollut mahdollista ohjautua ja sitoutua jo alle 15-vuotiaana, ennen seuraamusselvityksen tekoa, ennen seuraamusta ja jopa sen jälkeen sekä koevapauden aikana. Osallistuminen on perustunut koko ajan vapaaehtoisuuteen. Jo vuoden 2023 hankeseurannassa havaittiin, että asiakkaiden motivointiin piti erityisesti kiinnittää huomiota (Piispa ym. 2023).
OM:n sisäisessä seurannassa todettiin, että pilottihankkeiden toimintatavat ja tiimien kokoonpano poikkesivat toisistaan (OM 2023:19). Yhteinen malli taipui paikallisiin rakenteisiin ja jäi taistelemaan paikastaan uusien hyvinvointialueiden murroksessa. Pilotit eivät vakiintuneet siinä laajuudessa kuin moniammatillinen tiimi oli toiminut. Rikosprosessin ja tukea antavien viranomaisten yhteistyö oli käynnistynyt, mutta jäi elämään paljon pienemmillä resursseilla. Pilotteihin ajautuneiden asiakkaiden tilanteet olivat hyvin vaikeita ja sisälsivät paljon kontakteja toimijoihin.
Tämä kuvio sisältää toimintamallin periaatteet ja voisi toimia kuvitteellisena esimerkkinä nuoren tilanteesta ja tarpeista.
Myös tuoreessa arviointitutkimuksessa vahvistui se, että monin tavoin vaikeassa tilanteessa olevien nuorten asiakkaiden palveluihin kiinnittyminen oli iso haaste (Vauhkonen ym. 2025a).
Toimintamalli laajenee uusille alueille
Piloteista saadut kokemukset olivat sen verran lupaavia, että jatkokehittäminen mahdollistui. Rahoitusta on myönnetty nuoriso- ja jengirikollisuutta ehkäisevän ja torjuvan toimenpideohjelman (OM 2024:13) puitteissa. Ohjelman kirjauksen mukaisesti toimintamallia hyödynnetään ankkuritoiminnan jälkeisenä tukena ja sen käyttöä laajennetaan. Rinnalla on kulkenut tavoite toiminnan vakiinnuttamiseksi hyvinvointialueille. Tällä hallituskaudella toiminta on laajentunut jo viidelle uudelle hyvinvointialueelle.
Pohjanmaan Kåppi- hankkeessa on käynnistetty monialaista toimintamallia ja lisätty sekä alueen ammattilaisten osaamista väkivaltailmiöstä että nuorten ja nuorten aikuisten rikoksista irrottautumista tukeviin palveluihin osallistamista ja kiinnittämistä. Kåppi-hankkeen työpari lähestyy nuoria kannustaen ja heidän mahdollisuuksiinsa uskoen. Pirstaleisen asiakasprosessin ympärille kehitetään LEAN-koulutuksella selkeät roolit, koordinaatiorakenteet ja yhteistyöverkosto tukemaan rakenteisiin viemistä. Myös järjestöt ja kokemusasiantuntijat ovat mukana.
Kanta-Hämeeen hyvinvointialueella toimii nuorisoerityinen NERO-toimintamalli. Sen keskiössä on moniammatillinen yhteistyö lapsen ja nuoren tukemiseksi pois rikos- ja päihdekierteestä siten, että nuoren tilanteen kannalta olennaiset palvelut pystytään räätälöimään ilman nuoren asiakkuuden siirtämistä. Yhteistyökäytännöt, asiakkuusprosessit sekä interventio- ja tukimenetelmät viedään suoraan olemassa oleviin palvelurakenteisiin, jotta ne vakiintuvat hankeajan jälkeen. Nuoren kanssa työskentelyssä korostuu luottamussuhteen rakentaminen. Työ perustuu positiivisen ihmiskäsityksen mukaisesti nuoren ja hänen verkostonsa voimavaroihin, sosiaalisesti kannatettavien tavoitteiden tukemiseen sekä kiinnipitävään työotteeseen.
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue on kolmas uusi alue. Siellä tuotettiin vakavan nuorisorikollisuuden osaajien verkosto ja koulutuskokonaisuus intensiivisen desistanssityöskentelyn mallista koko hyvinvointialueen sosiaalityötä tekeville ammattilaisille (lastensuojelu ja nuorten aikuisten sosiaalityö) ja esihenkilötasolle.
Pirkanmaalle toiminta laajeni vuoden 2025 haussa. Risteys-hanke on suunnattu alle 18-vuotiaiden vakaviin rikoksiin syyllistyvien nuorten monialaisen tiimimallin ja tukirakenteen kehittämiseen sekä 18–29-vuotiaiden nuorten aikuisten väkivaltaerityisen palvelun kehittämiseen ja juurruttamiseen sosiaalipalveluihin. Työssä kiinnitetään huomiota nuorten palveluihin sitouttamiseen ja järjestöillä on aktiivinen rooli rikoksettoman elämän tukemisessa.
Pohjois-Savon hyvinvointialueella toteutettava Käänne-hanke on parhaillaan käynnistymässä yhteistyössä Puijolan Setlementin kanssa. Hankkeen kohderyhmä on alle 23-vuotiaat rikoksentekijät. Sairaanhoitaja ja väkivaltatyön asiantuntija toimivat työparina, ja tarvittava lisätuki tulee moniammatillisesta, konsultoivasta tiimistä. Hankkeessa on tarkoituksena pilotoida toiminnanohjausjärjestelmä, jossa asiakassuunnitelman tekemiseen osallistuvat asiakas itse, asiakkaan perhe ja läheiset sekä muut keskeiset toimijat.
Moniammatillisen yhteistyön sisältöjä laajennetaan
Rahoitusta jatkettiin myös toimintamallin sisällölliseen laajentamiseen. Yksi selkeimmistä oli vanhemmuuden ja perheen tuki, mutta myös hyvinvointialueiden ja kuntien välisen yhteistyön parempi toteutus (koulu, nuorisotyö) sekä yhteistyö terveydenhuollon kanssa. Vanhemmuuden vahvistaminen on keskeinen asia myös nuoriso- ja jengirikollisuutta ehkäisevässä ja torjuvassa toimenpideohjelmassa (OM 2024:13).
Ouluun vakiintuneen NURRI-toiminnan rinnalle perustettiin Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen Perheet voimavaraksi -hanke, jossa toimintaa laajennettiin rikoksilla oireilevien nuorten perheiden tukemiseen sosiaaliohjaajan ja psykiatrisen sairaanhoitajan parityönä. Ymmärrys perheen tukemisen tärkeydestä on edelleen vahvistunut; juurisyihin päästään käsiksi vasta luottamuksellisen asiakassuhteen rakentumisen jälkeen vanhempiin ja se vie aikaa.
Helsingin kaupungilla on ollut ainoana alueena Suomessa lastensuojelun rakenteisiin vakiintunutta moniammatillista yhteistyötä vakavia ja toistuvia rikoksia tekevien 12–17-vuotiaiden nuorten auttamiseksi. Oikeusministeriön rahoituksella Toivo-toimintamallin palvelurakenteita on selkeytetty ja laajennettu erityisesti terveydenhuollon viranomaisten suuntaan, ja pilotoitu hoitovastaavamalli on otettu käyttöön. Alaikäisten rikoksentekijöiden palvelupolku mallinnettiin, ja sosiaaliviranomaisen, Rikosseuraamuslaitoksen, opetuksen järjestäjän ja terveydenhuollon toimijoiden vastuut määriteltiin. Ammattilaisia koulutettiin muun muassa traumatietoiseen ja uskonto- ja kulttuuritietoiseen työotteeseen sekä neuropsykiatrisiksi valmentajiksi.
Kehittäminen on jatkuvaa ratkaisujen etsimistä
Maaliskuussa on päättymässä vuoden 2026 valtionavustushaku. Avustuksella toivotaan käynnistettävän moniammatillista ja koordinoitua yhteistyötä uusilla alueilla, ja toisaalta etsiä ratkaisuja paikallisiin tarpeisiin, jo tunnistettuja haasteita ratkaisemaan.
On kuitenkin helppo todeta, että kansallisesti yhtenäinen toimintamalli ei ole vielä valmis, vaikka tällaista peräänkuulutetaan. Koordinoidun, moniammatillisen yhteistyön tarve on tunnistettu viime aikoina useissa median ulostuloissa ja selvityksissä (ks. esim. Vauhkonen ym. 2025b). Parhaimmillaan saamme ehkä tulevaisuudessa käsikirjan, joka tukee myös tekijälähtöistä osaamista alueilla (ks. Korpilahti ym. 2025, 73–75).
Kehittämisen tukena hyödynnetään jatkossa myös tuoretta arviointitutkimusta, jossa tehtiin useita tärkeitä ehdotuksia (Vauhkonen ym. 2025a). Mikäli nuorten toimintamallin vaikuttavuuden tutkiminen haluttaisiin mahdollistaa, täytyisi eri alueiden mallien olla jokseenkin samanlaisia ja hyödyntää strukturoituja, mieluiten jo vaikuttaviksi arvioituja ohjelmia. Tällaisia ei juurikaan ole ollut MDFT-terapiaa lukuunottamatta eikä resurssisyistäkään käytettävissä.
Aika usein oikeusministeriön asiantuntijoilta kysytään, mitä hanketyöntekijät oikeastaan tekevät nuorten kanssa. Hankkeita onkin pyydetty raportoimaan rahoittajalle, kuinka paljon nuorten toimintamallissa aikaa käytetään luottamuksen herättämiseen, motivointiin, mielenterveys- ja päihdeongelmista keskusteluun, nuoren käytännön ongelmien ratkaisemiseen, arjen taitojen opetteluun, retkahtaneiden asiakkaiden tavoittamiseen, ohjelmiin osallistumiseen, uusien laillisten harrastusten etsimiseen tai perheen kanssa työskentelyyn. Lisäksi pyritään selvittämään mm. aktiivisimpia yhteistyökumppaneita.
Jotta saamme nuoria kannustetuksi ja sitoutettua rikoksettomaan elämään, pitää kokeilla erilaisia tapoja ottaa asioita puheeksi ja herätellä nuorten motivaatiota.
Kaikki tietävät, että rikos- ja päihdekierteessä olevaa nuorta ei pysty auttamaan kukaan viranomainen yksin. Myöskään monialaista yhteistyötä ei kehitetä yksin. Jotta saamme nuoria kannustetuksi ja sitoutettua rikoksettomaan elämään, pitää kokeilla erilaisia tapoja ottaa asioita puheeksi ja herätellä nuorten motivaatiota. Turvalliset kadut -kokonaisuuden NURIN- projektissa pilotoidaan parhaillaan toimijariippumatonta lyhytinterventiota. Tämä on lupaavaa, koska asiakastyössä kaivataan strukturoituja ohjelmia, joita voidaan toteuttaa samalla tavalla eri alueilla. Tämä tukisi myös asiakkaana olevien nuorten yhdenvertaisuutta, kun tukea nuoren lähestymiseen ja kiinnittämiseen työskentelyyn olisi saatavilla kaikkialla.
Palveluita ja tukea tarvitaan, mutta ilman luottamusta nuorta ei saada niihin
Vaikka vaikuttavuustutkimuksessa toimintamalliin osallistumisella ei löydetty tilastollisesti merkitsevää vaikutusta rikosten vähenemiseen, näkevät hanketyöntekijät arjessaan sekä retkahduksia että useita iloisia onnistumisia. Useissa hyvinvointialueilta saaduissa raporteissa nousee esille nuoren kohtaaminen inhimillisellä tavalla, hänen mahdollisuuksiinsa uskoen, kuten parikymppinen toimintamallin työhön osallistunut nuori kertoo:
Erityisesti arvostin sitä, että näitte minussa potenttiaalia, enkä ollut teille missään tilanteessa ”menetetty tapaus”. Kiitos kun olitte mukana kääntämässä elämäi kelkkaa vaikeilla hetkillä.
Toimintamalliin osallistumiseen motivointi ja sitoutuminen on edelleen asiakastyön kehittämisen kohde, johon pitää etsiä ratkaisuja tutkimuksellakin. Tämä tarkoittaa toiminnan kiinnipitovoiman vahvistamista. Aikaisemmin tuotettuja koulutuksia tulee jatkossakin hyödyntää, jotta toimintamallille keskeinen nuorilähtöinen työskentelyote säilyy eikä jää hanketoiminnan vakiinnuttamisen jalkoihin. Moniammatillinen ja koordinoitu yhteistyö rikoksista irrottautumista tukeviin palveluihin on tärkeää. Palveluita täytyy olla saatavilla ja nuoret asiakkaat pidettyä niissä kiinni. Nuorilähtöinen ote varmistaa, että nuori kohdataan yksilöinä ja lähdetään liikkeelle hänen vahvuuksistaan.
Järvinen Saija & Henriikka Brandt
Saija Järvinen on neuvotteleva virkamies ja Henriikka Brandt asiantuntija oikeusministeriössä.
Lähteet:
Ulla Korpilahti, Marjo Malja & Alisa Junkala: Väkivallaton lapsuus. Toimenpidesuunnitelma lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä vuosille 2026–2033 (STM 2025:13)
Teemu Vauhkonen, Susanna Kalliola, Pauliina Rantala & Jonna Laitonen (2025b): Väkivaltaa ja päihteitä käyttävien lasten ja nuorten palvelut sekä niiden kehittämistarpeet sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueilla. THL, työpaperi.
Teemu Vauhkonen, Markus Kaakinen, Aaro Beuker, Anna Raeste, Henri Halila & Teemu Kononen (2025a): Rikoksilla oireilevien nuorten toimintamallin arviointi. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin katsauksia 74/2025.
Saija Järvinen & Henriikka Brandt: Rikoskierteestä irrottautuville suunnatun toimintamallin kehittämistarpeita tunnistettu. Haaste 4/2024.
Toimenpideohjelma nuoriso- ja jengirikollisuuden ehkäisemiseksi ja torjumiseksi vuosille 2024–2027 (OM 2024:13)
Saija Sambou, Kalle Turkka & Laura Yliruka: Systeeminen ja moniammatillinen työote lastensuojelussa. Teoksessa Lasten ja nuorten rikokset. Opas ennaltaehkäisyyn ja rikoskierteiden katkaisuun. Toimijat Turkka, Heikki & Saarholm, Julia. PS-kustannus 2023.
Teemu Vauhkonen (2023): Toimintamalli rikoskierteessä oleville nuorille
Saija Sambou & Heidi Lind: Moniammatillisuus ja riittävät resurssit tarpeen nuorten rikosten uusimisen ehkäisyssä. Haaste 2/2022.
Minna Piispa, Saija Sambou & Heidi Lind: Ohjelmatyö ja moniammatillinen tuki rikosten ehkäisyssä Rikosten ennaltaehkäisyhankkeen 2020–2022 loppuraportti (OM 2023:19)
Toimintamalli rikoksilla oireileville nuorille. Lausuntoyhteenveto (OM 2019:44)
Lotta Haikkola, Noora Hästbacka & Elina Pekkarinen: Kuka vastaa nuorten rikoksiin? Ammattilaisten, nuorten ja kustannusten näkökulmia palveluihin. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisuja 2019:34.
Saija Sambou & Minna Piispa: Toimintamalli rikoksilla oireileville nuorille. Kehittämistyöryhmän ehdotus (OM 2019:26)
Kuva: Pixabay