Uhrin aseman parantaminen vaatii tutkimustietoa
Tämän numeron teemana on rikoksen uhri. Maiju Tanskasen artikkeli purkaa purkaa uhriksi joutumiseen liittyviä myyttejä ja väärinkäsityksiä, osin samankaltaisia kuin edellä kuvaamani. Tanskasen mukaan moraalinen portinvartiointi haittaa uhritutkimusta ohjaamalla tutkimuskysymyksiä pois korkean riskin ryhmistä. Sen sijaan, että huolestutaan rikoksen uhriksi joutumisen oletetusta sattumanvaraisuudesta, meidän tulisi olla huolissamme siitä tosiasiasta, että uhrikokemukset kasautuvat tietyille ihmisryhmille, painottaa Tanskanen.
Otava Piha pohtii osin samaa teemaa analysoimalla haavoittuvuuden ja itsemääräämisoikeuden monimutkaista suhdetta seksuaalirikosten kontekstissa, esimerkkinä niin kutsuttu Malmin tapaus. Pihan mukaan nykyinen, suostumusta korostava lainsäädäntö ei tunnista ihmisten välisiä eroja haavoittuvuudessa. Ratkaisuksi hän esittää henkilöön liittyvien haavoittuvuustekijöiden – esimerkiksi nuori ikä, päihtymys tai sairaus – selkeää huomioimista seksuaalirikoksen määrittelyssä.
Rikoksen uhrin kannalta yhden keskeisen haasteen muodostaa rikosprosessin pitkittyminen: ensin uhri odottaa poliisin esitutkintaa, sitten syyteharkintaa ja tuomioistuinkäsittelyä, usein myös ylempiä oikeusasteita. Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan käsittelyajat ovat pidentyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana niin poliisissa, syyttäjällä kuin käräjäoikeuksissakin. Kokonaiskäsittelyaika on kasvanut vajaasta 10 kuukaudesta 14,5 kuukauteen. Rikosuhripäivystyksen toiminnanjohtaja Leena-Kaisa Åberg kuvaa kirjoituksessaan, että seksuaalirikoksen eteneminen käräjäoikeuteen vie usein jopa 2–3 vuotta. Vakavan rikoksen uhriksi joutuneen oma elämä voi olla odotustilassa kuukausia.
Vaikuttajahaastattelussa oikeuspsykologian dosentti Julia Korkman kertoo käynnissä olevasta tutkimuksestaan oikeusprosessien kehittämiseksi. Kehitystä on tapahtunut: videokuulustelun ansiosta uhrin ei aina tarvitse toistaa näkemyksiään eri oikeusasteissa, ja teknologia mahdollistaa etäoikeudenkäynnit. Korkman on mukana hankkeessa, joka selvittää mahdollisuuksia käyttää videokuulusteluja myös esitutkinnassa ja hyödyntää kuulusteluvideoita oikeudessa. Pelkät suulliset kertomukset ovat ongelmallisia, sillä ne voivat muuttua ajan myötä esimerkiksi pelon vuoksi, korostaa Korkman. Teknologisista ratkaisuista toivotaan apua myös rikosprosessin viiveisiin.
Uhrin roolia ja näkökulmaa selvittävälle tutkitulle tiedolle on vahva tarve, tutkitaanpa sitten rikosten taustasyitä, uhrien tunnistamista, oikeusprosessien kehittämistä tai kriminaalipoliittisten toimien vaikutuksia. Uhrien tarpeet paremmin huomioivaa järjestelmää voidaan rakentaa vain puolueettoman ja läpinäkyvän tiedon varaan.
Karoliina Suonpää
Kuva: Riikka Kostiainen