Kolmas sektori paikkaa ja täydentää hyvinvointivaltion turvaverkkoja
Tässä Haaste-lehden numerossa esitellään laajasti kolmannen sektorin toimintoja. Aihe on erityisen ajankohtainen nyt, kun sote-alan järjestöihin kohdistuu leikkauksia. Kirjoituksissa korostuukin huoli toimintojen jatkuvuudesta.
Jotkut kolmannen sektorin toiminnoista ovat osa vuosikymmenien jatkumoa, toiset uusia innovaatioita. Rikoksettoman elämän tukisäätiön (RETS) historia ulottuu jo 1800-luvulle: jo silloin sen edeltäjä Kriminaalihuoltoyhdistys korosti vankien ihmisarvoa ja tarvetta saada tukea rikoksettomaan elämään. Tällä hetkellä RETSin toiminta sisältää muun muassa päihteettömiä kohtauspaikkoja, asumispalveluohjausta ja oppimisvalmennusta.
Kolmas sektori tarjoaa matalan kynnyksen palveluja myös rikosten uhreille. Rikosuhripäivystyksessä on kehitetty tekoälyratkaisuja uhrien ja ammattilaisten tukemiseksi. Kriminologisessa tutkimuksessa on toistuvasti tunnistettu piilorikollisuuden ongelma: liian usein rikosvastuu jää toteutumatta ja uhri vaille apua. Rikosuhripäivystyksen tekoälyapuri RIKUbot pyrkii madaltamaan rikosten uhrien kynnystä kertoa omasta tilanteestaan.
Vaikuttajahaastattelussa ehkäisevän päihdetyön järjestö EHYT ry:n hankepäällikkö Annuska Dal Maso kuvaa julkisen keskustelun pyörivän perinteisesti yhden ilmiön ympärillä: esimerkiksi huumeiden osalta keskustelua hallitsee alfa-PVP ja nuorten huumekuolemat, vaikka myös kokaiinin käyttö on lisääntynyt mittavasti ja kuolleisuus on korkeinta keski-ikäisten miesten joukossa. Kolmannen sektorin toimintojen kehittäminen vaatii monipuolista näkemystä ja pitkäjänteistä työtä eikä trendien perässä juoksemista.
Siihen nähden, kuinka perustavanlaatuisia toimintoja kolmas sektori toteuttaa, tutkimusta toimintojen vaikuttavuudesta löytyy huolestuttavankin vähän.
Siihen nähden, kuinka perustavanlaatuisia toimintoja kolmas sektori toteuttaa, tutkimusta toimintojen vaikuttavuudesta löytyy huolestuttavankin vähän. Ilmiötä selittänee osin se, että monet lupaavatkin toiminnot ovat sen verran pienimuotoisia, ettei osallistujamäärä riitä varsinaiseen vaikuttavuustutkimukseen; lisäksi riittävän samankaltaisten verrokkiryhmien löytäminen on haasteellista. Ehkä osansa selityksistä tarjoaa myös tiedon puute: kolmannen sektorin toiminta on paitsi laaja-alaista, myös pirstaloitunutta, ja harvalla tutkijalla on kattavaa käsitystä kentän toiminnoista.
Tiedon puutteeseen auttaa onneksi tiedon lisääminen. Tämä numero tarjoaa laajan tietopaketin kolmannen sektorin toimista – ja haastaa tutkijoita mukaan tarkastelemaan toimintojen vaikutuksia.
Karoliina Suonpää